Ohjausosaamisen kehittämistä ja toimijuuden esteitä

Kaisa Halonen, työhönvalmentaja, ToKi-hanke, Tohmajärven kunta

Johdanto

Tässä artikkelissa tarkastellaan Tohmajärven kunnan työllisyyspalveluiden ja Tohmajärven Nurkka ry:n välistä ohjausyhteistyötä, jota kehitettiin osana SoTyDigi-hankkeen pilottikokeiluita. Näkökulmana artikkelissa on erityisesti ohjausosaamisen kehittäminen sekä toimijuuden esteet ohjaustyössä. Artikkeli pohjautuu kokemuksiin työhön valmennuksesta sekä ohjaustyön kehittämisestä. Tekstiin on sisällytetty joitakin lähdeviitteitä lisälukemiseksi ja vahvistamaan artikkelin muutoin varsin kokemuksellista näkökulmaa.

Kehittämishankkeen taustaa

Tohmajärven kunnan työllisyyspalvelut osallistui SoTyDigi-hankkeen Digi-Kahvila-Kierrättämö -pilottiin. Tohmajärven Nurkka ry on Tohmajärven alueella yksi suurimmista yhdistystyöllistäjistä. Kunnan ja kyseisen yhdistyksen välillä on kumppanuussopimus, minkä avulla palkkatukityöllistäminen ja siirtosopimukset ovat mahdollisia. Nurkka ry:n yksi toimintamuoto on ATK-nurkka, johon kuka tahansa voi tuoda käytettyjä atk-laitteitaan kierrätykseen tai huoltoon. Kierrätykseen tulevat laitteet huolletaan ja myydään tarvitseville edullisesti. Työntekijät ATK-Nurkassa ovat palkkatuella palkattuja it-alan ammattilaisia.

Pilottihankkeessa kehitettiin Tohmajärven kunnan työllisyyspalveluihin asiakasohjauksen malli, jossa asiakas saa tarvitsemaansa digitukea ja -ohjausta. Ohjauksen ja tarvittavien taitojen varmistamisen jälkeen hän saa käyttöönsä oman, lahjoituksena saadun tietokoneen. Digiohjaus suunniteltiin tapahtuvan joko ToKi-hankkeen työhön valmentajan tai Nurkka ry:n ohjaajan toimesta. Kohderyhmänä pilotissa olivat tohmajärveläiset työllisyyspalveluiden asiakkaat, joilla oli asiakkuus myös ToKi-hankkeessa. Hankeasiakkaiden ikä vaihteli 18-vuotiaista aina eläkeiän kynnyksellä oleviin työnhakijoihin.

Eräs pilotin tavoite oli lisätä kuntalaisten digiosaamista harvaan asutuilla seuduilla. Asiakkaiden itseohjautuvuudella sähköisissä palveluissa paikataan osaltaan julkisten, yksityisten ja hyvinvointipalveluiden harvenevaa verkostoa sekä mahdollistetaan asioinnin onnistuminen kotoa käsin. Tämä puolestaan vähentää asiointiliikenteen tarvetta, säästää polttoainekustannuksia ja siten yksityisautoilun hiilidioksidipäästöjä. Asiakkaan itseohjautuvuus sähköisissä palveluissa vapauttaa myös työllisyyspalveluiden henkilökunnan työaikaa muuhun työhön. Itseohjautuvuuden myötä asiakkaan minäpystyvyyden tunne vahvistuu, mikä vahvistaa myös hänen valmiuksiaan työnhakijana.

Asiakasprofiilit ja kehittämishankkeen prosessi

SoTyDigi-hankkeen asiakasprofiloinnin mukaan kohderyhmänä pilotissa olivat ”digittömät” ja ”digiarat”. Kohderyhmänä olivat toisin sanoen henkilöt, joilla ei ole tarvittavaa digilaitteistoa käytössään ja/tai heiltä puuttuu osaamista, rohkeutta tai muita valmiuksia (esim. nettiliittymä) sähköisten palveluiden käyttöön.

Pilottihankkeen käytännön osuuden aikataulutus oli tiivis; marraskuusta 2022 maaliskuun 2023 loppuun. Tänä aikana kuitenkin tapahtui paljon; ennen kaikkea työhön valmentajan ajatusmaailmassa. Kun pilottihankeen asiakasprofiilit olivat valmiit ja Tohmajärven pilotointikohteeksi valittiin kahvila-kierrättämö, alkoi markkinoinnin suunnittelu ja yhteistyön hiominen kunnan työllisyyspalveluiden ja Nurkka ry:n välillä.

Aluksi pyrkimyksenä oli saada käytettyjä atk-laitteita lahjoitettaviksi eteenpäin asiakaskäyttöön. Vuoden vaihteeseen mennessä lahjoitustietokoneita ei saatu yhtään. Alkuvuodesta 2023 ilmeni, että Karelia AMK:n kautta voi saada poistokoneita. Asiakasohjautuvuus digiohjaukseen oli kuitenkin vielä heikkoa. Palvelun markkinointia tehostettiin aikuissosiaalityöhön, seurakunnan diakoniatyöhön sekä te-palveluihin.

Pilotin loppuun mennessä asiakkaita ei edelleenkään ohjautunut digiohjaukseen tai saamaan lahjoituskonetta käyttöönsä. Muutamia kyselyitä oli laitteista, mutta kysyjät evät kuuluneet pilotin kohderyhmään esimerkiksi henkilön ollessa eläkkeellä tai kirjoilla toisessa kunnassa. Samoin digiohjausta tarjottiin muutamalle työllisyyspalvelun asiakkaalle, mutta he kieltäytyivät palvelusta. Virallisen pilottikokeilun jälkeen, kevään ja kesän 2023 aikana, lahjoituslaitteet ovat kuitenkin löytäneet uudet omistajansa ja digiohjauspalvelua osataan kysyä aktiivisemmin työllisyyspalveluista sekä Nurkka ry:ltä.

Toimijuuden esteet ja niiden murtaminen ohjaustyössä

Toimijuuden esteet ovat usein mielen sisäisiä tekijöitä, mutta ne voivat olla konkreettisiakin työ- tai toimintakyvyn rajoitteita. (Turunen 2018, Vehviläinen 2020.) Saren (2021) mainitsee, että nuorten toimijuuden tärkeimmät osa-alueet ovat metakognitiiviset taidot, minäpystyvyys ja sosiaaliset taidot. Itsetuntemus, aktiivisuus ja tiedonhankintataidot kuuluvat metakognitiivisiin taitoihin. Näitä toimijuuden osa-alueita voidaan parhaiten tukea yksilökeskusteluilla ja ajan antamisella. Pilotissa asiakastapaamiset tapahtuivat yksilötapaamisina, mutta myös ryhmäohjausmahdollisuus oli tarjolla.

Ohjaustyön haasteina toimijuuden vahvistamisessa ovat monissa tutkimuksissa esille nousseet liian vähäinen aika sekä terveys- ja toimintakykyongelmat (Turunen 2018, Saren 2021). Ohjaustapaamisissa tärkeää on kiireettömän tilan luominen, mikä avaa mahdollisuuksia toimijuuden tukemiseen. Varhainen puuttuminen orastaviinkin toimijuuden haasteisiin sekä terveyspulmiin on kustannustehokas tapa edistää eri ikäisten hyvinvointia ja koettua elämänlaatua.

Ohjauksessa keskeisiä elementtejä ovat motivaatio, kiinnostus, pystyvyys ja tahtominen (Vehviläinen 2020). Ohjauksen tulee olla oikea-aikaista ja yksilöllisistä tarpeista lähtevää. Kannattelevalla ja vahvistavalla dialogisella ohjauksella voidaan päästä toivottuun lopputulokseen, jos tavoitteenasettelu on realistinen (Nuutinen & Pesonen 2023; Leiman 2015).

Ohjauskokemuksen perusteella merkkejä toimijuuden sisäisistä esteistä voivat olla esimerkiksi varautuneisuus, nauraminen, vähättely, kiistäminen, aggressiivisuus tai provosoiminen/provosoituminen, aiheen ohittaminen kevyesti, puheen muuttaminen toiseen asiaan tai sarkasmi. Hyvin samankaltaisia huomioita ovat tehneet tutkimuksessaan myös Sandström, Lastumäki ja Varkki (2019).

Usein asiakkaalla ei itselläänkään ole ymmärrystä käyttäytymisensä syystä, eikä hän ole tunnistanut tai ainakaan tunnustanut avun tarvetta tai kykenemättömyyttä muutokseen tai uuden oppimiseen. Epämukavuusalueelle siirtyminen luo mieleen uhkan, jonka yli on haasteellista omatoimisesti päästä. Dialogisella ohjauksella voidaan päästä tällaisissakin tilanteissa hyvään lopputulokseen, mutta prosessiin on hyvä varata aikaa. (Nuutinen & Pesonen 2023.)

Kehittämishankkeen tuloksia

Huomiona pilotista oli, että oman työn kehittämisen ei tarvitse olla raskas ja vuosia kestävä prosessi, vaan kehittämistä voi tehdä matalalla kynnyksellä, arjen haasteita ratkoen ja uusia toimintamalleja kehittäen. Toinen huomio oli, että usein ratkaisevin muutos tapahtuu oivalluksina työntekijän tavassa ajatella ja toimia. Joskus muutos voi olla jopa asennetasolla tapahtuvaa, uudenlaista tapaa sanoittaa asioita ja

huomioida syy-yhteyksiä. Tästä voi seurata suuriakin muutoksia asiakastyöhön ja (työttömän) henkilön kokemukseen asiakkuudesta.

Pilottihankkeessa huomattiin, että puoli vuottakin on lyhyt aika asiakkaan toimijuuden esteiden murtamiseen ja vapautuvan energian suuntaamiseen uuden oppimiseen sekä minäpystyvyyden vahvistumiseen. Toisaalta huomiona oli, että itseluottamuksen ja minäpystyvyyden tunteen vahvistuessa toimijuus alkaa vahvistua kohti itsenäistä ja oma-aloitteista tiedonhankintaa tai päätöksentekoa. Ohjaustyö edellyttää ajan antamista ja läsnäoloa, kuten Sarenkin (2021) toteaa.

ToKi-hankkeen työhön valmennus mahdollisti asiakkaan yksilöllisistä tarpeista lähtevän digiohjauksen suunnittelun ja toteutuksen. Asiakasohjautuvuus digiohjaukseen ei kuitenkaan ollut suurta pilottikokeilun aikana. Digituen tarpeen myöntäminen on asiakkaalle itselleen usein vaikeaa ja siksi aihetta halutaan välttää.

Kokemushavaintoja pilotin aikana tuli siitä, että palvelun markkinointi monikanavaisesti ja moniammatillisesti, tässä tapauksessa mm. SiunSoten aikuissosiaalityön, paikallisseurakunnan, te-palveluiden sekä kunnan omien tiedotuskanavien kautta, on perusteltua ja välttämätöntä uuden toimintamallin käyttöönotossa. Asiakkaita ohjautui digiohjaukseen loppukevään ja kesän 2023 aikana niin, että lahjoituksena saadut tietokoneet ovat nyt löytäneet uudet omistajansa.

Ohjauksen näkökulmasta pilottihanke avasi silmät huomaamaan, miten kiireettömällä kohtaamisella sekä pienillä minäpystyvyyttä tai motivaatiota vahvistavilla tekijöillä - kuten asiakkaan osaamisen sanoittaminen ja näkyväksi tekeminen tai kannustava palaute - on merkittävä yhteys ohjaukseen sitoutumiseen ja ohjauksen onnistumiseen (ks. myös Vanhalakka-Ruoho 2014). Tämä kannustaa kehittämään edelleen ohjaustyön osaamista – toimijuuden esteitä omassakin työskentelyssä tunnistaen ja näitä esteitä työn kehittämisen tieltä raivaten.

Jatkopohdinnan aihioita asiakasohjauksessa

Leiman (2015) puhuu merkityssuhteista ja mielensisäisistä prosesseista, kun hän puhuu ohjauksen ja siihen sitoutumisen haasteista. Tämä on haaste myös psykoterapian, sosiaali- ja terveydenhuollon ja työllisyyspalveluidenkin kentällä:

”Jaksetaanko yrittää ymmärtää sitä, mikä estää ihmistä tekemästä järkeviä ja hyviä asioita, joita meidän mielestämme kannattaisi tehdä? Ohjauksessa kyse on samasta asiasta, sitä vain ei sanota psykoterapiaksi. Se ei myöskään ole yhtä pitkäkestoista ja säännöllistä kuin terapia… - Dogmatismi ja ritualismi, jotka estävät luovaa ihmisten kanssa tapahtuvaa toimintaa, puoltavat siirtymistä ohjaukseen.” (Leiman 2015.)

Työhönvalmennuksen prosessit ovat tempoltaan hitaita, pitkiäkin. Asiakasymmärryksen saavuttamisessa kuluu usein kuukausia, osan asiakkaista kanssa jopa vuosia. Mitä syvempi kuilu asiakkaan ja ammattilaisen välisissä merkityssuhteissa ja asioiden sanallistamisessa on, sitä aikaa vievämpää on ”löytää toisensa” ja yhtenevät merkitykset sanalliselle (miksei sanattomallekin) kommunikaatiolle. Tämä voi olla yksi juurisyy sille, miksi asiakasohjautuvuus vaikuttaa hitaalta ja mutkikkaalta.

Kokemukset asiakasohjauksesta viittaavat usein myös erilaiseen aikakäsitykseen. Se, mikä ammattilaisen mielestä on hidasta tai paikalleen jumittunutta – tai aikataulun pettämistä tai ”unohtamista”, voi asiakkaalle olla normaalia tai merkitä jopa asioiden nopeaa etenemistä. Jos otetaan huomioon vielä erilaisista kieli- ja kulttuuritaustoista tulevat asiakkaat, on yhtälö vielä monisyisempi.

Leiman (2015) jatkaa:”Kun mietitään, mitä on psyykkinen toiminta, on muistettava, että kaikki meidän mielessämme, sisäisessä maailmassamme on merkkimuotoista, ja asiat viittaavat toisiinsa. Siellä ei ole mitään pysyviä esineitä. Mielikuvakin on aina viittaussuhteiden verkosto, jossa pysyvin elementti saattaa olla vain visuaalinen hahmo, joka tuo kuvan. Sekään ei välttämättä ole pysyvää. Muistikuvat, visuaaliset mielikuvat, ovat muuntuneet, kun aikaa on kulunut.” (Leiman 2015.)

Pääsemmekö siis ammattilaisina edes sellaiselle asiakasymmärryksen tasolle, jossa toistensa merkityssuhteisiin ulottuvaa asiakasohjausta voisi tapahtua? Ammatillinen kehittyminen on tähän suuntaan kulkemista, mutta tie on pitkä, eikä loppua näy.

Lähteet:

Leiman, M. 2015. Dialogisen hahmotustavan käsitteelliset työvälineet. Teoksessa: Koivuluhta, M. & Kauppila, P. (toim.) 2015. Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology 12 Itä-Suomen yliopisto Toimijuuden tuki: koulutus- ja työsiirtymät, toimijuus ja ohjaus –hanke Joensuu 2015 Kopio Niini Oy: Helsinki. 31 – 40.

Leiman, M. 2015. Ilmaisusta toimijuuden esteiden hahmottamiseen. Teoksessa: Koivuluhta, M. & Kauppila, P. (toim.) 2015. Toimijuuden tuki: dialoginen ohjaus. Publications of the University of Eastern Finland. Reports and Studies in Education, Humanities, and Theology 12 Itä-Suomen yliopisto Toimijuuden tuki: koulutus- ja työsiirtymät, toimijuus ja ohjaus –hanke Joensuu 2015 Kopio Niini Oy: Helsinki. 41 – 70.

Nuutinen, H. & Pesonen, H. 2023. Ohjausosaamista yhteistyöllä -hankkeen materiaali ja työpajat Keski-Karjalassa. UEF. Sandström, S., Lastumäki, O. & Varkki, E. 2019. Opitaan yhdessä tukemaan asiakasta elintapamuutoksessa (oamk.fi) OHJAUKSESSA. ePooki 88/2019. Viitattu 18.7.2023. Saren R. 2021. JYX - Toimijuuden tukeminen ohjauksessa : opinto-ohjaajien kokemuksia toimijuuden tukemisesta opinto-ohjauksessa toisen asteen oppilaitoksissa (jyu.fi). Viitattu 6.7.2023.

Turunen J. 2018. Toimijuuden esteet tarkasteluun. Kommentti. Lääkärilehti 18.9.2018. Saatavana sähköisessä muodossa: Lääkärilehti - Toimijuuden esteet tarkasteluun (laakarilehti.fi). Viitattu 6.7.2023.

Vanhalakka-Ruoho, M. 2014. Toimijuus elämänkulussa – Ohjaustyön perusta? Aikuiskasvatus 3/2014: 192 – 201. Vehviläinen, S. 2020. RYHMÄ OHJAUKSESSA Uraohjauksen ERKO II 2020-2021 (oph.fi). Luentomateriaali. Viitattu 18.7.2023.

Kohtaamisia työllisyyspalveluissa, ihmiseltä ihmiselle

 

 

Moikka!

Mie oon Katja. Toimin projektityöntekijänä ToKi-hankkeessa tammikuusta 2022 maaliskuuhun 2023. Blogin nimi on Kuulumisia kulisseista ja nyt aion kertoa, mitä mie näin kulisseissa reilun vuoden aikana.  

Täytyy myöntää, että aloittaessani en itsekään juuri tiennyt, mitä hankkeen kulisseissa tapahtuu. Mutta äkkiä sen oppi. Siellä tapahtuu ennen kaikkea kohtaamisia. Työntekijöiden kohtaamisia, verkostojen kohtaamisia, asiakkaiden kohtaamisia… yllätyin, miten paljon kohtaamisia oli. Mutta enemmän yllätyin siitä, millä tavoin ne hoidettiin. Ammattitaidolla ja sydämellä. Nehän eivät poissulje toisiaan, tiesittehän? Ainakin ToKi-hankkeen asiakkaat tietävät. 

Elämme aikaa, kun palvelut katoavat harvaan asutuilta alueilta ja palvelut siirtyvät nettiin. Sähköinen asiointi ja puhelinpalvelu ovat tämän päivän trendejä. Oli hämmentävää jutella asiakkaan verkostoon kuuluvien ammattilaisten kanssa ja kuulla ”en ole koskaan tavannut asiakasta”- lause. Sen kuulin kulisseissa mielestäni liian monta kertaa. ToKi-hankkeessa halusimme tavata asiakkaat. Kysyä, mitä oikeasti kuuluu. Kohdata. Siinä juteltiin monet muutkin asiat ja tutustuttiin. Sen myötä oli helpompi lähteä rakentamaan yhteistyötä. Siihen meillä oli aikaa, kun välillä tuntui, ettei kenelläkään muulla ollut. Ihmisten yksinäisyys tuli valitettavan hyvin esille. Monta kertaa kuulin hämmästyneen kysymyksen, ”ai voiko siellä tulla käymään?”. Ja yleensä ensimmäisen tapaamisen lopulla tuli seuraava hämmästynyt lausahdus, ”täällähän oli ihan tavallinen ihminen vastassa”.  

Omista kohtaamisistani asiakkaiden kanssa päällimmäisinä jäi mieleen tukena ja mukana oleminen koulun pääsykokeessa, työharjoittelupaikkaan tutustumisessa, ryhmien ohjaaminen ja yhdessä olo. Lukuisat keskustelut erilaisten ihmisten kanssa, tutustuminen eri kulttuureihin ja kohtaamiset yli kielimuurien. Kulisseissa tapahtuneista kohtaamisista mieleen jäivät erinäiset suunnittelupalaverit siitä, miten Kiteen ja Tohmajärven alueen työnhakijoiden tilannetta voisi edistää. Naurua, turhautumista, innostusta ja pitkäjänteisyyttä. Tunteille on tilaa kulisseissa. Olen iloinen kohtaamisista kuntien etsivä nuorisotyöntekijöiden kanssa. He kohtaavat myös työkseen ja ovat siinä erittäin taitavia.  

Kiteen ja Tohmajärven työllisyyspalvelut tulivat tutuiksi reilun vuoden aikana. Tiesittekö, että työllisyyspalveluissa tehdään paljon salapoliisityötä? Varsinkin näillä kylillä, joissa työllistymismahdollisuudet ovat ajoittain kiven ja kannon alla piilossa. Salapoliisin lailla työllisyyspalveluiden väki käy läpi yhdistykset, yritykset, oppilaitokset, kaikki mahdolliset verkostot, mitä ikinä voi kuvitella, että juuri tietylle ihmiselle löytyisi sopivin mahdollinen työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka. Seurasin, kuinka paljon sekä ToKi-hanke, että työllisyyskoordinaattorit ja muu työllisyyspalveluiden väki käyttää aikaa siihen, että yhden ihmisen tilanne siirtyisi eteenpäin. Se kulisseissa tapahtuva työ ei näy ulospäin. Eikä se näy tilastoissa. Mutta se tuntuu sydämessä.  

Siinä vaiheessa, kun minä siirryin ToKi-hankkeesta kohti uusia haasteita, hanke oli tavoittanut yli 200 ihmistä. Yhtä ihmistä yksilövalmentaja tapaa todennäköisesti useamman kerran, joitakin vain kerran. Tehdään pieni ajatusleikki: jos yhtä ihmistä tavataan keskimäärin 3 kertaa, tarkoittaa se noin 600 kohtaamista. Se on suuri luku näillä leveysasteilla ja luku on todennäköisesti alakanttiin. Ja mikä merkitys näillä kohtaamisilla onkaan. Huolestuttaa, kuka ihmisiä kohtaa ToKi-hankkeen jälkeen? Kuntien työllisyyskoordinaattorien aika ei siihen yksinkertaisesti riitä. Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kaikille kohtaaminen puhelimitse tai verkossa ei ole vaihtoehto. Miten kunnat vastaavat tähän haasteeseen jatkossa? 

Olen kiitollinen kaikista kohtaamisista, joita matkallani ToKi-hankkeessa oli. Kaikista niistä oppi. Vaikka välillä turhautti, kun en pysynyt työllisyyspalveluja koskevissa muutoksissa mukana. Alkuun puheissa vilisi Toki, Poma, Tepa, Topakka, Kipakka, Sopukka ja jo ensimmäisellä viikolla mietin, että miten ihmeessä työllisyyspalvelujen asiakkaan pitäisi ymmärtää järjestelmän sokkeloisuus, jos sitä ei työntekijäkään aina ymmärrä? Onneksi minut kohtasi työyhteisö, jossa sain ihmetellä. Ihmeteltiin yhdessä. Myös kehitettiin yhdessä. Kiitos työkavereille, että kohdattiin. Kiitos asiakkaille, että tulitte käymään. Kiitos kaikille, ketkä osallistuitte järjestämiini työpajoihin, ryhmiin, pop up- tapahtumiin. Kiitos yhteistyötahoille. 

 

Jos haluamme pitää kunnat elinvoimaisina, meidän pitää olla elämässä mukana. Kohdata, kysyä mitä kuuluu. Pitää ovet avoinna. Nauraa yhdessä, iloita onnistumisista, purkaa yhdessä pettymystä ja tsempata eteenpäin. Sitä ei voi tehdä puhelimitse. Ei siten, että maakuntakeskuksessa joku käsittelee sähköisen yhteydenottopyynnön joskus. Ei siten, että palvelupisteiltä lähtiessä viimeinen työntekijä sammuttaa valot ja laittaa lapun oveen. Tähän skenaarioon peilaten olin erittäin iloinen kuullessani, että ToKi-hanke saa jatkoa vuoden 2023 loppuun saakka. Kohtaamiset jatkukoon <3  

 

Kesäkuussa 2023,  

Katja Näätänen 

Hankehommia piällikön näkökulmasta

 

Työllisyyshankkeessa työskentely on ollut antoisa retki! Kun kolme ja puoli vuotta sitten projektipäällikön hommaan lähdin, oli meillä kehittämisintoinen tiimi valmiina tehtävään! Projektipiällikön näkökulmasta katsottuna hanke on työskennellyt annetun hankesuunnitelman raamien mukaisesti. Työtä on tehty niin hyvin, kun toimintaympäristön haasteet ovat antaneet myöten. Hankkeen osaavan ja ketterän, pienen työyhteisön sekä upeiden yhteistyökumppaneiden avulla olemme onnistuneet tehtävässämme. Ilman työnantajatahoja ei ToKi -hankkeen vaikuttavuus olisi niin onnistunutta. Hankkeessa on saatu palvella työnhakija-asiakkaita sekä työnantajatahoja, jotta työn löytyminen asiakkaille olisi mahdollisimman sujuvaa. Vaikuttavuutta meillä mitataan sillä, että työnhakija-asiakkaat ovat sijoittuneet työelämään ja toisaalta kuntien näkökulmasta rahallisena säästönä. Saatujen palautekyselyjen arvosanat ovat antaneet positiivista palautetta hankkeen toiminnasta.

Yhtenä projektimenetelmänä olen käyttänyt tiimin itseohjautuvuutta. Menetelmä korostaa projektitiimin persoonallisuutta sekä niiden yhteensopivuutta sekä kykyä vastuulliseen yhteispeliin. Oikean tiimin valinta on mielestäni tärkein menestyksen ajuri projektityössä. Tiimin valinnassa kunnat ovat onnistuneet hienosti. Hankkeen tiimin vahvuudet tulevat esiin laajoissa verkostoissa työskennellessään. Hanke toimii kahdessa organisaatiossa. Molemmilla kunnilla on omat toimintatavat ja ohjeistukset, joiden puitteissa hanke toimii. ToKi -hankkeen työntekijänä olemme kunnioittaneet molempien hankekuntien tapoja, ohjeistuksia ja suunnitelmia sekä toimeenpano-ohjelmia. Samalla hanke toimii rakennerahaston ohjeistusten mukaisesti esimerkiksi noudattaessaan viestintää. Hankkeen molemmat osakaskunnat ovat tottuneet yhteistyöhön vuosikymmenten ajan, joten yhteistyön toteuttaminen on ollut helppoa. Lisäksi kunnioitamme seudullisia ja alueellisia tavoitteita, jotka hankesuunnitelman taustallakin löytyvät. Olemme toiminnallamme pyrkineet vaikuttamaan laajalla kentällä. Ilman yhteisiä hartioita tavoitteet olisivat saavuttamattomia. Alueellisella, eri hankkeiden välisellä yhteistyöllä pystymme vaikuttamaan valtakunnallisesti paremmin ja voimme kehittää tulevaisuuden työllisyydenhoitoa toimivammaksi yhdessä.

Projektipäällikön pääasiallinen rooli on huolehtia projektin toteutumisesta suunnitelman mukaisena. Työ on sisältänyt hallinnollista ja viestinnällistä vastuuta. Hanke on toiminut osana työllisyyspalveluja organisaatioissamme. Yksin projektipäällikön vastuulla ei ole kaikki, vaan organisaatio toimii läpi ja poikki hallintorajojen saumattomana yhteistyönä. Molemmissa organisaatioissa on yhteistyö ja avunanto toiminut ja siten,  että tehtävä sujuisi mahdollisimman saumattomasti.  Hankkeen taustalla oli ajatus siitä, että tämän hankkeen jälkeen hankkeistamista päästään eroon ja työhönvalmentajan tehtävä sijoittuu organisaatioissa ketterästi organisaation sisälle (Kiteen työllisyysohjelma 2018.) Tässä on onnistuttu niin hyvin, kun hallintorakenteet antavat myöten. Hanketiimi on onnistunut sujuttautumaan organisaation toimintarakenteisiin ja toiminnot sujuvoittanut asiakkaiden pääsyä matalan kynnyksen työmahdollisuuksien kautta pidempiaikaisiin tehtäviin. Tällä hetkellä työ toteutuu hankerahoituksella, toki.  Niin sanottuja piilotyöpaikkoja tai uusia työpaikkoja emme ole ”luoneet”. Työnetsintää työ on sisältänyt ja paljon keskusteluja työnantajatahojen kanssa.  Matalalla kynnyksellä ja pienillä askeleilla asiakkaiden tarpeiden mukaan olemme pyrkineet toimimaan. Pienistä puroista kasvaa isompi puro ja kuntien näkökulmasta hankeen toimintojen kautta säästöt ovat satoja tuhansia euroja työmarkkinatukilaskuista.

Samalla kun hanke on porskuttanut kohti loppuaan, olen pohtinut työllisyydenhoidon perustehtävän ja kehittämistyön eroa. Uskon, että hanke on pystynyt vaikuttamaan kuntien elinvoimavaikutukseen yksilö- ja perhetasolla asiakastyössä, osallisuuden lisääntymisen kautta syrjäytymisen vähentymisenä, työnhakijoiden osaamisen lisääntymisenä, sopivan työvoiman välittämisenä työnantajien tarpeisiin, kuntataloudellisina säästöinä sekä seudullisen työllisyydenhoidon osaamisen kehittämisen mahdollistamisena. Hanke on tuonut uusia toimintamuotoja perinteisen asiakastyön rinnalle esimerkiksi ryhmävalmennuksen muodossa. Hanke on mahdollistanut myös asiakastyön dokumentoinnin. Projektipäällikön tehtävä on myös koordinointitehtävä ja hyvin paljon sidosryhmäyhteistyötä. Se mahdollistaa eri toimijoiden voimavarojen ja myös tulevaisuudessa hankerahoitusten saamisen ja hyödyntämisen, jota myös jatkossa kehittämisen mahdollistamiseksi tarvitaan. Se on se ero, kun perustyössä kehittämiselle jää vain murto-osa mahdollista käyttää työaikaa, on kehittämishankkeessa kehittäminen ydintehtävä.

Olen sosiaalihuollon moniosaaja ja tiedän miten suuri työllistämisen perustehtävällä, on merkitys yksilön elämään. Se tuo taloudellista varmuutta ja hyvinvointia perheille. Nyt tämä projektipäällikkö siirtyy sinne sidosryhmien toiselle laidalle nyt takaisin ydinosaamisensa pariin sosiaalityöhön. Onneksi hankkeen sisältä löytyy osaamista ja vahvuuksia eli jatkaja viemään hankkeen tavoitteita eteenpäin ja maaliin. Usko ja luotto on täysi, että ToKi -tiimi sekä organisaatioiden yksiköt yhdessä jatkavat tehdyn työn jalostamista täyteen loistoonsa, eri persoonien vahvuudet huomioiden ja täysillä eteenpäin ja yhteistyö Humalajoen molemmin puolin jatkuu tiiviinä ja yhtä kehittämisintoisena, kuin kolme ja puoli vuotta sitten.

Kiitollisena

Kirsi Miettinen

projektipäällikkö 1.10.2019 - 19.2.2023

Työssäkö vae eikö työssä?

 

Immeinen se kumma on kapistus

aena pittää olla mänössä jonniilaene rutistus

Paekoellaan harva meistä ossoo olla

tae sitten kyllä kärssii monella jo polla

 

Vuan mistäpä työtä työttömälle

ihtteesä tae ympäristtöösä työlliintynneelle?

Apuva tarjolla kyllä on paljo ja varhhaen

mutta mistäpä löyttyy se ratkasun avvaen?

 

Tunteva, kokeva, aenutlaatunen;

semmonen meistä on ihan jokkaenen

ToKi -hankkeessa tehhään työtä

piäosin päevällä, joskus keskelä yötä

jotta työ kohttoes toimelijjaan tekijän

ja apu sitä ehtivän ja pyytävän

 

Tuossa hommassa itekkii alotin hymmyillen;

arkana, uutena, ympärillein pällyillen

Kohttoomiset er puolilla kyllee, joskus toemistoissa

tuovat työhön sisällön, työtä ei tehä kammijoissa

 

Ehkäpä minnäe tässä työssä harjjaannun

rohkkeutta pelliin ja kohta iha hullaannun

Asjakkaat ootta työssäen se suola

toemmeentulokysymykset tuovat huolta

Yhessä niittäe ratkottaan

tehhään hakemukssii ja vatkottaan

Pulumat on piennii, suurrii tae asjat päen seinijä

mietittään, kenenkö voes olla heinijä

jos ei tuuminki etene eikä selevijä soppa

jottei hommassa tuossa rasitu liikkoo roppa

 

Tervveyvestä tiijjän jos jonnii verran

oonhan opiskellu alloo sen toesennii kerran

Elä siis eppäele ottoo puhheeks!

Vasttaanottoaeka ei sua käyvvä lyhheeks

jos puhuttaan asjoista elämmee suuremmista

luppoon kuunnella ja välittee juur’ Siusta!

10.11.2022 / Kaisa Halonen, ToKi-tiimi

Mikähän minusta tulee isona? - työllistymistarina Pirtta

 

 Rohkea päätös

Palataanpa ajassa kolme ja puoli vuotta taaksepäin. Eletään kevättä 2019 ja olen tehnyt hurjan ison päätöksen: muutamme vappuna 9-vuotiaiden kaksosteni kanssa Helsingistä lapsuudenmaisemiini Kiteelle. Näin voimme olla lähellä iäkkäitä ja sairastavia vanhempiani. Taakse jää yli 20 vuotta elämää pääkaupunkiseudulla, työpaikka, joka on minulle kuin toinen koti ja valtava määrä rakkaita ystäviä - kokonainen elämä.

Helsingissä minulla oli ollut mielekäs työ johdon assistenttina ammattikorkeakoulussa yli 15 vuotta. Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Opetustyötä olin tehnyt vuosituhannen vaihteessa kolmisen vuotta, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Sitten onni potkaisi ja aloitin lokakuussa 2003 urani ammattikorkeakoulun hallinnollisissa tehtävissä ja loppu on historiaa. Joskus on kuitenkin päästettävä irti tutusta, turvallisesta ja tärkeästä, kun toisessa vaakakupissa ovat rakkaat, apua tarvitsevat vanhemmat.

 Työstä toiseen

 Kiteelle muutto oli - näin jälkeenpäin ajateltuna - hyppy syvään päähän ja jääkylmään veteen. Niin moni asia kerralla muuttui. Asuimme Kiteellä ensimmäiset viisi kuukautta vanhempieni luona, koska olin työtön ja irtisanoutumisestani seurannut karenssi veti talouden tiukalle. Äitini muistisairaus oli jo edennyt pitkälle ja yhteiselo oli haastavaa. Aloitin työnhaun lähettämällä ansioluetteloni paikallisiin oppilaitoksiin tavoitteena saada ”jotakin työtä”. Elokuussa tärppäsi ja löysin itseni syyskuussa opettamassa maahanmuuttajien alkeisryhmää Kiteen Evankelisella Kansanopistolla. Opettajavuosistani oli jo kulunut 20 vuotta eikä minulla ole S2-opettajan koulutusta, joten vuosi oli todella työläs tosin myös antoisa ja avartava. Lokakuussa saimme oman kodin. Muuttorumba ei helpottanut jo muutenkin kiireistä, uutta arkea.

Olin Helsingissä asuessani pohtinut sitä, kuinka vaativaa luokanopettajan työ nykypäivänä on. Mielestäni jokaisessa alakoululuokassa pitäisi olla ohjaaja opettajan työparina. Kaksosteni kautta olin sivusta seurannut koulunkäynninohjaajien toimimista iltapäiväkerho-ohjaajina ja viehätyin työstä. Kun pestini maahanmuuttajien opettajana päättyi, pääsin koulunkäynninohjaajaksi Rääkkylän koululle. Työ oli sopivaa vastapainoa edellisen vuoden hurjan intensiiviselle opetustyölle. Koin olevani todella tärkeä aikuinen luokan arjessa ja tykkäsin iltapäiväkerhotoiminnan vetämisestäkin. Lapset olivat ihania. Pitkät työmatkat ja matala palkkaus kuitenkin tiukensivat taloutta entisestään. Jatkaminen samassa työssä oli näistä syistä mahdotonta ja kaipasin myös uusia haasteita.

Isoäidin neliöitä ja paljon unta

Sitten tuli syksy ja olin taas työtön. Työttömyyttäkin suurempi ahdistuksen aihe minulle oli se, että en tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Mikä minusta tulee isona? Pitäisikö minun opiskella täysin uusi ammatti? Mikä se olisi? Vai löytäisinkö osaamistani vastaavaa työtä? Oman haasteensa toi tietysti pienellä paikkakunnalla asuminen. Tuntui, että Joensuussa ”kaikki olisi mahdollista”, mutta perheellisenä totaaliyksinhuoltajana en pystyisi pyörittämään arkea, jos opiskelisin tai kävisin töissä Joensuussa. Opiskelijaksi ryhtyminenkään ei tuntunut realistiselta taloudelliselta kannalta katsottuna. Koin olevani umpikujassa ja päädyin virkkaamaan isoäidin neliöitä sohvan nurkkaan. Usein vain nukuin koira kainalossa. Tunnelin päässä ei näkynyt valoa.

Sitten tuli ToKi-hanke ja Hannele

Tammikuussa 2022 TE-palvelujen asiantuntija ehdotti minulle ToKi-hankkeen asiakkuutta. ”Toki, toki”, sanoin minä. Olinhan avoin kaikelle, mikä edistäisi suuntani löytämistä urapolulla ja johtaisi toivottavasti mieluisan työn löytymiseen. ”Toimeliaasti työhön ja kirkkaasti työuralle Humalajoen molemmin puolin”, hankkeen kotisivulla todetaan. Löysin uudelleen hetkeksi kadonneen toimeliaan itseni, kun sain sparraajakseni ihanan Hannele Kososen, joka toimii hankkeessa projektityöntekijänä ja Kiteen yhteyshenkilönä.

Hannele piti minuun yhteyttä säännöllisesti sähköpostilla, whatsappilla ja puhelimitse. Tapasimme myös kasvotusten. Hän kuunteli, vinkkaili, kannusti ja kehui, mutta myös haastoi ja kyseenalaisti minua sopivasti. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja antoi perspektiiviä asioille. Hän oli ihminen ihmiselle, mielettömän aito, hauska ja lämmin! Aloin taas uskoa itseeni ja osaamiseeni. Hannelen opastamana loin profiilin ForeAmmattiin, joka on digitaalinen työnhaun ja urasuunnittelun alusta ja sain tietoa myös työkokeilumahdollisuudesta. Entinen draivi oli taas päällä!

Tulevaisuuden työn osaaja

 Sain TE-palveluilta säännöllisesti sähköpostia, jossa kerrottiin työnhakua buustaavista webinaareista ja avoimista koulutuksista. Usein kuitenkin tuntui siltä, ettei koulutuksen sisältö sopinut minulle tai se tapahtui lähiopetuksena liian kaukana. Sitten kohdalle osui helmi, nimittäin Karelia ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työn osaaja -koulutus! Pääsin haastattelun kautta etäopiskelemaan ja kartutin kolmen kuukauden ajan osaamistani useilla eri osa-alueilla, kuten palvelumuotoilussa, it-taidoissa, markkinoinnissa ja organisaation kehittämisessä. Etäopinnot sujuivat hyvin, päivitin osaamistani, sain uraohjausta ja olin taas hitusen lähempänä unelmatyön löytymistä.

Some on super!

ToKi-Hannelen innostamana ryhdyin päivittämään kauan sitten laatimaani LinkedIn-profiilia. Youtubesta löysin hyviä tutorialeja aiheesta ja visuaalisena ihmisenä innostuin hiomaan profiilia oikein pieteetillä. Uskaltauduin myös tekemään postauksia ja tykkäilin toisten teksteistä saadakseni näkyvyyttä. Kiinnitin usein huomiota siihen, kuinka työnhakijoilla oli profiilikuvassaan kaulassa vihreä Open to Work -rinkula ja he kirjoittivat toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvauksia itsestään ja siitä, millaista työtä ovat etsimässä. Päätin laatia oman työnhakuilmoituksen, jonka sitten julkaisisin jonkun kiinnostusta herättävän kuvan kanssa LinkedIniin ja Facebookiin. Voin sanoa, että kirjoittaminen ei käynyt hetkessä, mutta se oli vaivan arvoista. Laitoin 16.6. tuon vihreän rinkulan kaulaani, painoin send-nappia ja jäin odottelemaan. Sain tykkäyksiä, kannustusta ja ihmiset jakoivat postaustani sekä kommentoivat hauskaa kuvaani, jossa istun toppatakki päällä kylmässä toimistossa todeten, että ”Töitä tehdään, vaikka sitten vähän viileämmässä toimistossa. Joustavuus, kekseliäisyys ja huumori kuuluvat työkalupakkiini!” Neljän päivän kuluttua julkaisusta sain yhteydenoton entiseltä työkaveriltani yli 10 vuoden takaa. Hän kiinnostui osaamisestani ja tarjosi töitä. Kirjoitin työsopimuksen sähköisesti 12.7. Mainittakoon, että somen kautta minut löysi nopeasti muutama muukin työnantaja, mutta tämä yksi vei voiton. Some on super!

 Työpaikat piilosilla

On tutkittu, että noin 80% (!!) avoimista työpaikoista on niin sanottuja piilotyöpaikkoja tai ehkä parempi termi olisi tarvetyöpaikka. Jossain on tarve työntekijälle, mutta miten työnhakija ja työnantaja kohtaisivat toisensa? Nämä piilossa olevat työpaikat eivät ole avoimessa haussa eli niistä ei ilmoiteta missään. Tästä syystä kannattaa työpaikkailmoitusten lukemisen lisäksi esimerkiksi laatia työnhakuilmoitus someen, jolloin viidakkorumpu alkaa soimaan ja saatat parhaassa tapauksessa luoda itsellesi työpaikan kuten minulle nyt kävi. Silloin et joudu kilpailemaan työpaikasta toisten kanssa eikä tarvita pitkiä ja kalliita rekrytointiprosesseja. Tilanne on win-win molemmille osapuolille. Älä kuitenkaan unohda perinteisiä työnhakumenetelmiä. Minäkin seurasin tiiviisti työpaikkailmoittelua eri sivustoilla ja hain moneen tehtävään. Vinkki! Pidäthän esimerkiksi Excel-taulukkoa työnhaustasi, jotta pysyt kärryillä siitä, mihin olet hakenut ja milloin, keneen olet ottanut yhteyttä ja missä vaiheessa työnhakuprosessisi etenee.

Vuoristoradassa

Työttömänä fiilikseni vaihtelivat vuoristoradan lailla. Aluksi jaksoin olla toiveikas. Vuoristoradan vaunu kiipesi kohti huippua ja odotin jännityksellä tulevaa. Huipulle päästyäni huomasin, ettei siellä odottanutkaan mikään muu kuin syöksy alas. Oli vaikeaa nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta, kun sille ei näkynyt loppua ja vaunu vaan jatkoi huimaa vauhtiaan alaspäin. Ajoittain oli tasaisempaa vaunun mutkitellessa tasaisella. Osasin elää hetkessä, nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta ja siitä, että saatoin vaikkapa saattaa lapset kouluun. ToKi-hankkeen Hannele käänsi vaunun suunnan taas ylämäkeen. Tämä mäki olikin pitkä ja antoisa! Matkalla huipulle bongasin antoisan työvoimakoulutuksen, loin työnhakuprofiilin TE-palvelujen Työmarkkinatorille ja hoksasin, että kannattaa ehdottomasti julkaista työnhakuilmoitus somessa. Niin tein ja tsa-daa! Huipulla minua odotti uusi työpaikka!

 Loppu hyvin, kaikki hyvin

 ”Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”, sanotaan. Reilun vuoden työttömyyden aikana kävin kaukana, kun pohdin arvomaailmaani ja ammatillista suuntaani. Mietin monia vaihtoehtoja laidasta laitaan. Lopulta näin lähelle ja ymmärsin, että minulla on jo paljon osaamista ja annettavaa. Se kristallisoitui lopullisesti, kun pääsin töihin yritykseen nimeltä Humap Consultation Oy, jossa saan nyt olla osaltani rakentamassa käänteentekevää työelämän muutosta. Reimagining work!

 

”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.”- Eeva Kilpi