maanantai 27. heinäkuuta 2020

Ajatuksia työllistämisestä ja työllisyydenhoidosta




Työ on parhaimmillaan elämää rikastuttava ja monipuolisen henkilökohtaisen kehittymisen mahdollistava asia. Työllä on tekijälleen luonnollisesti myös esimerkiksi taloudellinen, sosiaalinen ja arkea rytmittävä merkitys. Olisi ideaalinen tilanne, että kaikille riittäisi oman osaamisen ja kokemuksen mukaista työtä. Totuus on kuitenkin se, että työmarkkinoilla on riesana kohtaanto-ongelma, jolloin tarjolla olevat työpaikat ja työnhakijat eivät syystä tai toisesta kohtaa.

Kuntien yhteinen hanke työllisyyden tukemiseksi

Olen toiminut pian vuoden ajan kutsuttuna ohjausryhmän puheenjohtajana ToKi – toimeliaasti työhön ja kirkkaasti työuralle Humalajoen molemmin puolin -hankkeessa. Kyseessä on Kiteen kaupungin ja Tohmajärven kunnan yhteinen työllisyyshanke, joka kestää vuoden 2021 loppuun. Hankkeen kohderyhmänä ovat haastavassa työmarkkina-asemassa olevat, erityisesti pitkäaikaistyöttömät. Hankkeessa tavoitellaan myös nuorten osallistamista, mikä oli yksi minua erityisesti kiinnostava asia ryhtyä hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajaksi.

Työn merkitys kasvaa huonossa työllisyystilanteessa. Työnhaun pitkittyessä lisämotivaatio, kannustus ja ohjaus ovat usein tarpeen. ToKi-hankkeen työntekijät antavat osaamisensa hankkeeseen osallistuvien työttömien käyttöön ja ohjaavat asiakkaita yksilöllisesti jokaisen asiakkaan erityiset tarpeet huomioiden. Hankkeen työntekijät verkottuvat ja tekevät aktiivista yhteistyötä myös muiden työllisyystoimijoiden kanssa sekä pyrkivät ohjaamaan asiakkaat oikealle polulle ja tarvittaessa asiakkaalle sopivampien palveluiden piiriin.

Työpaikkamenetyksiä ja samanaikaisia rekrytointivaikeuksia

Keski-Karjalan kunnista erityisesti Kitee on menettänyt viime vuosina valtavan määrän teollisia työpaikkoja, jotka vievät mukanaan moninkertaisesti välillisiä työpaikkoja. Viimeisimpänä isompana kipeänä menetyksenä on Stora Enson sahan lakkauttaminen Puhoksessa. Sahan sulkeminen vei 130 teollista työpaikkaa, ja päälle tulevat välilliset menetykset. Jos ei ole teollisia työpaikkoja, ei ole kysyntää myöskään palveluille. Kitee on menettänyt vuosien saatossa peräti noin puolet teollisista työpaikoistaan.

Työpaikkamenetysten varjosta huolimatta on hyvä muistaa alueemme työllistävät  yritykset, joista osalla on myös kasvusuunnitelmia. Erittäin merkittävä ryhmä ovat myös itsensä työllistävät. Kiteeläisistä yrityksistä puolet työllistää yhden henkilön, yrittäjän itsensä. Kaikki työpaikat ovat yhtä arvokkaita yrityksen tai muun työnantajan koosta riippumatta. Myös rekrytointivaikeudet ovat tätä päivää, sillä tiettyjen alojen osaajista esiintyy pulaa myös tällaisena haastavana aikana. Olisi tarpeellista toteuttaa myös sellaisia hankkeita, jotka edesauttavat työntekijöiden ja työnantajien tarpeiden kohtaamista ja helpottaisivat siten työllistäjien työvoimapulaa.

Omassa tiehöyliä valmistavassa yrityksessämme on päällä jatkuva haku osaavista raskaskoneasentajista ja ‑osaajista. Raskaankaluston tekijöistä on huutava pula koko maassa. Edes koulutuspaikkojen lisääminen ei aina riitä, sillä vallalla voi olla vääriä mielikuvia tiettyjen alojen tehtävistä. Tällaisten alojen houkuttelevuuden lisäämiseen tulisikin kiinnittää huomiota ja esitellä nuorille alalla olevia mahdollisuuksia. Yhtä lailla raskaskoneasentajankin tehtävä voi olla muuta kuin keskelle metsää stopanneen metsäkoneen korjaamista tai juuri halliin ajetun jäisen kuorma-auton alle ujuttautumista. Eri alat tarjoavat monenlaisia työmahdollisuuksia, eikä oleva mielikuva välttämättä ole koko- tai edes osatotuus.

Kunta voi vaikuttaa työllisyyteen osana elinvoimatyötä

Kiteellä ei olla jääty makaamaan tuleen heikentyneistä työttömyysluvuista huolimatta, sillä työllisyydenhoidon resursseja on lisätty merkittävästi viime aikoina. Työllisyyttä hoidetaan verkostomaisesti, ja työllisyyden edistämisessä on otettu käyttöön kokonaisvoimat. Tärkeintä eivät ole hankkeet, kokeilut tai työllisyystoimijoiden määrä, vaan merkityksellisempää on tunnistaa vaikuttava työllisyydenhoidon kokonaisuus osana kunnan elinvoimaa ja sen kehittämistä. Keski-Karjalan elinvoiman kannalta ratkaisevin asia on työpaikkojen lisääminen. Työpaikka- ja työllisyyskehitykseen voidaan vaikuttaa kunnassa myös itse, sillä se, miten tavoitteissa onnistutaan, riippuu paljon päätöksistä, resursseista ja asioihin panostamisesta.

Sanna Halttunen
ToKi-ohjausryhmän puheenjohtaja, yrittäjä, vientijohtaja