Syyskuulumiset työllisyyspalveluista

 Näin se kesä hurahti ja syksy on jo hyvällä alulla. Eikä ole enää kuin satakunta yötä, kun päivä alkaa jälleen pidentymään. Sitä odotellessa töitä tehdään menneen kesän energioilla vaikka kovilla on oltu ihan kaikki.

Koronakevät ja -kesä, entäs nyt?

Jokainen meistä on jollain tapaa joutunut kohtaamaan tuon yhteisen "pirulaisen", jos ei sairastamalla - niin ainakin sen aiheuttamat rajoitukset ovat olleet osa päivittäistä arkeamme. Meidät täällä työllisyyspalveluissa, se siirsi etätöihin ja kasvokkain tapahtuva asiakas- ja verkostotyö loppui kuin seinään. Siinä oli itsellänikin iso työ hyväksyä puhelinkontaktointi yhtä laadukkaaksi asiakastyönmenetelmäksi kuin tapaamiset. Onneksi nykymenetelmät mahdollistavat  nämä videopuhelut, että voin nähdä asiakkaani kasvot. Henkilökohtaisesti pidän tärkeänä seurata keskustelukumppanini ilmeitä ja eleitä, ne kertovat minulle paljon. Ja muutenkin koen asiakastapaamiset työni isona plussana. Tällä hetkellä asiakastapaamiset ovat edelleen harvinaista herkkua ja VAIN ajanvarauksella. 

Vaikutuksia oli myös kohderyhmäämme suoraan. Etenkin kuntouttavan työtoiminnan asiakkaillemme koronakevät oli varmasti mieliinpainuvaa. Elämää rytmittävä ja siihen tukea antava, tärkeä elementti katosi aivan yllättäen. Katrin kanssa keskenämme jaoimme myös  asiakkaiden tuntemuksia ja kokemuksia yleisestä korona-ahdistuksesta arjen haasteisiin saakka. Siinä hetkessä tuli varsin selkeästi esille se, miten tärkeää on kuulua johonkin yhteisöön ja olla yksi sen jäsenistä.  

Onhan tämä korona-aika laittanut meidät myös opettelemaan uutta ja pakottanut ottamaan niitä digiloikkia. Ennen niin tuntematon Teams ja monet muut digisovellukset on vaan ollut pakko opetella. Expertti en ole vieläkään (enkä edes halua) mutta työni saan tehtyä - se riittäköön tässä vaiheessa. Erittäin hyvin ymmärrän nyt henkilöitä, joilla ei ole henkilökohtaista motivaatiota sähköiseen asiointiin mutta ne on vaan opeteltava (argh!). Hyvänä siedätyshoitona tämä kyllä menee😂.

Työllisyyspalveluiden syksy

Tulevaan syksyyn ja talveen liittyy mahdottoman paljon isoja kysymysmerkkejä vaikka ToKi-hankkkeessa itsessään meidän työ ja tavoitteet säilyvät ennallaan. Toimintaympäristömme kuitenkin on suurien muutosten edessä eikä kukaan oikein vielä tiedä mikä kaikki muuttuu. Pelätään porukalla pahinta ja toivotaan parasta.

Paikallisesti suurin muutos on tuleva kuntakokeilu, johon Kiteen kaupunki ja Tohmajärven kunta pääsivät kumppaneineen mukaan. Tästä rytistyksestä on vasta askelmerkit merkattu ja lähtölaukaus on ensi vuoden maaliskuussa. Paikalliset työllisyystoimijat  ovat ison edessä jo nyt, että kokeilusta saadaan paras mahdollinen irti. Se puolestaan ei onnistu ilman huolellista asiaan paneutumista ja suunnittelua. Lukemattomat ovat ne työtunnit, joita he tarvitsevat tuohon työhön ennenkuin pääsevät edes alkuun. Jossain vaiheessa sitten meilläkin hankkeessa on osuutemme miettiä rajapintatyöskentelyä ja niiden rajojen vetämistä. Henkilökohtaisesti mielenkiinnolla odotan tätä rajanvetoa työllisyyshankkeen ja kuntakokeilun välille. Ja etenkin sitä miten mitataan tai eriytetään hankkeen ja kuntakokeilun vaikutukset työllisyyteen.... vai tarvitseeko mitata? Kohderyhmä on kuitenkin pitkälti sama. Riittääkö maksajatahoille, että työllisyystilanne korjaantuu? Tuskin. Kyllä jokainen toimija haluaa tuoda esille oman työnsä tuloksen. Eikös se ole vanha sanonta: Kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse.

Toinen iso asia on sitten meneillään olevien budjettineuvotteluiden lopputulemat. Työllisyyspalveluiden näkökulmasta meillä on jo nyt tarpeeksi kyllä tarjolla työvoimaa mutta ei niitä työpaikkoja. Nähtäväksi jää miten täällä meillä työllistymiseen tulee vaikuttamaan esimerkiksi mahdollinen eläkeputken poisto tai palkkatukijärjestelmän yksinkertaistaminen. Saavatko he, jotka eivät enää pärjää täysipäiväisinä työelämässä jotain lisäkuntoutuspalveluita vai kuinka heidän statuksensa määräytyy työmarkkinoilla? Työmarkkinoille kun pitäisi kuitenkin olla työkykyinen ja kaikki vaivat eivät hankaluudestaan huolimatta eläkekriteereitä täytä. 

Toivottavasti myös yritykset ja yhdistykset saavat porkkanoita ja helpotuksia. Meille täällä pienillä paikkakunnilla kun on jokainen työpaikka erityisen tärkeä - oli sitten kysymys suunnittelusta, tuotannosta tai palveluista. Niiden säilymiseen voimme kuluttajina vaikuttaa. Jokainen valinta, jonka teemme henkilökohtaisissa hankinnoissa, oman paikkakunnan yrittäjien hyväksi, poikii työtä ja tekemistä omalle paikkakunnalle. 

Syysterkuin, Hannele