Moikka!
Mie oon Katja. Toimin projektityöntekijänä ToKi-hankkeessa tammikuusta 2022 maaliskuuhun 2023. Blogin nimi on Kuulumisia kulisseista ja nyt aion kertoa, mitä mie näin kulisseissa reilun vuoden aikana.
Täytyy myöntää, että aloittaessani en itsekään juuri tiennyt, mitä hankkeen kulisseissa tapahtuu. Mutta äkkiä sen oppi. Siellä tapahtuu ennen kaikkea kohtaamisia. Työntekijöiden kohtaamisia, verkostojen kohtaamisia, asiakkaiden kohtaamisia… yllätyin, miten paljon kohtaamisia oli. Mutta enemmän yllätyin siitä, millä tavoin ne hoidettiin. Ammattitaidolla ja sydämellä. Nehän eivät poissulje toisiaan, tiesittehän? Ainakin ToKi-hankkeen asiakkaat tietävät.
Elämme aikaa, kun palvelut katoavat harvaan asutuilta alueilta ja palvelut siirtyvät nettiin. Sähköinen asiointi ja puhelinpalvelu ovat tämän päivän trendejä. Oli hämmentävää jutella asiakkaan verkostoon kuuluvien ammattilaisten kanssa ja kuulla ”en ole koskaan tavannut asiakasta”- lause. Sen kuulin kulisseissa mielestäni liian monta kertaa. ToKi-hankkeessa halusimme tavata asiakkaat. Kysyä, mitä oikeasti kuuluu. Kohdata. Siinä juteltiin monet muutkin asiat ja tutustuttiin. Sen myötä oli helpompi lähteä rakentamaan yhteistyötä. Siihen meillä oli aikaa, kun välillä tuntui, ettei kenelläkään muulla ollut. Ihmisten yksinäisyys tuli valitettavan hyvin esille. Monta kertaa kuulin hämmästyneen kysymyksen, ”ai voiko siellä tulla käymään?”. Ja yleensä ensimmäisen tapaamisen lopulla tuli seuraava hämmästynyt lausahdus, ”täällähän oli ihan tavallinen ihminen vastassa”.
Omista kohtaamisistani asiakkaiden kanssa päällimmäisinä jäi mieleen tukena ja mukana oleminen koulun pääsykokeessa, työharjoittelupaikkaan tutustumisessa, ryhmien ohjaaminen ja yhdessä olo. Lukuisat keskustelut erilaisten ihmisten kanssa, tutustuminen eri kulttuureihin ja kohtaamiset yli kielimuurien. Kulisseissa tapahtuneista kohtaamisista mieleen jäivät erinäiset suunnittelupalaverit siitä, miten Kiteen ja Tohmajärven alueen työnhakijoiden tilannetta voisi edistää. Naurua, turhautumista, innostusta ja pitkäjänteisyyttä. Tunteille on tilaa kulisseissa. Olen iloinen kohtaamisista kuntien etsivä nuorisotyöntekijöiden kanssa. He kohtaavat myös työkseen ja ovat siinä erittäin taitavia.
Kiteen ja Tohmajärven työllisyyspalvelut tulivat tutuiksi reilun vuoden aikana. Tiesittekö, että työllisyyspalveluissa tehdään paljon salapoliisityötä? Varsinkin näillä kylillä, joissa työllistymismahdollisuudet ovat ajoittain kiven ja kannon alla piilossa. Salapoliisin lailla työllisyyspalveluiden väki käy läpi yhdistykset, yritykset, oppilaitokset, kaikki mahdolliset verkostot, mitä ikinä voi kuvitella, että juuri tietylle ihmiselle löytyisi sopivin mahdollinen työ-, opiskelu- tai harjoittelupaikka. Seurasin, kuinka paljon sekä ToKi-hanke, että työllisyyskoordinaattorit ja muu työllisyyspalveluiden väki käyttää aikaa siihen, että yhden ihmisen tilanne siirtyisi eteenpäin. Se kulisseissa tapahtuva työ ei näy ulospäin. Eikä se näy tilastoissa. Mutta se tuntuu sydämessä.
Siinä vaiheessa, kun minä siirryin ToKi-hankkeesta kohti uusia haasteita, hanke oli tavoittanut yli 200 ihmistä. Yhtä ihmistä yksilövalmentaja tapaa todennäköisesti useamman kerran, joitakin vain kerran. Tehdään pieni ajatusleikki: jos yhtä ihmistä tavataan keskimäärin 3 kertaa, tarkoittaa se noin 600 kohtaamista. Se on suuri luku näillä leveysasteilla ja luku on todennäköisesti alakanttiin. Ja mikä merkitys näillä kohtaamisilla onkaan. Huolestuttaa, kuka ihmisiä kohtaa ToKi-hankkeen jälkeen? Kuntien työllisyyskoordinaattorien aika ei siihen yksinkertaisesti riitä. Meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että kaikille kohtaaminen puhelimitse tai verkossa ei ole vaihtoehto. Miten kunnat vastaavat tähän haasteeseen jatkossa?
Olen kiitollinen kaikista kohtaamisista, joita matkallani ToKi-hankkeessa oli. Kaikista niistä oppi. Vaikka välillä turhautti, kun en pysynyt työllisyyspalveluja koskevissa muutoksissa mukana. Alkuun puheissa vilisi Toki, Poma, Tepa, Topakka, Kipakka, Sopukka ja jo ensimmäisellä viikolla mietin, että miten ihmeessä työllisyyspalvelujen asiakkaan pitäisi ymmärtää järjestelmän sokkeloisuus, jos sitä ei työntekijäkään aina ymmärrä? Onneksi minut kohtasi työyhteisö, jossa sain ihmetellä. Ihmeteltiin yhdessä. Myös kehitettiin yhdessä. Kiitos työkavereille, että kohdattiin. Kiitos asiakkaille, että tulitte käymään. Kiitos kaikille, ketkä osallistuitte järjestämiini työpajoihin, ryhmiin, pop up- tapahtumiin. Kiitos yhteistyötahoille.
Jos haluamme pitää kunnat elinvoimaisina, meidän pitää olla elämässä mukana. Kohdata, kysyä mitä kuuluu. Pitää ovet avoinna. Nauraa yhdessä, iloita onnistumisista, purkaa yhdessä pettymystä ja tsempata eteenpäin. Sitä ei voi tehdä puhelimitse. Ei siten, että maakuntakeskuksessa joku käsittelee sähköisen yhteydenottopyynnön joskus. Ei siten, että palvelupisteiltä lähtiessä viimeinen työntekijä sammuttaa valot ja laittaa lapun oveen. Tähän skenaarioon peilaten olin erittäin iloinen kuullessani, että ToKi-hanke saa jatkoa vuoden 2023 loppuun saakka. Kohtaamiset jatkukoon <3
Kesäkuussa 2023,
Katja Näätänen
