perjantai 11. marraskuuta 2022

Työssäkö vae eikö työssä?

 

Immeinen se kumma on kapistus

aena pittää olla mänössä jonniilaene rutistus

Paekoellaan harva meistä ossoo olla

tae sitten kyllä kärssii monella jo polla

 

Vuan mistäpä työtä työttömälle

ihtteesä tae ympäristtöösä työlliintynneelle?

Apuva tarjolla kyllä on paljo ja varhhaen

mutta mistäpä löyttyy se ratkasun avvaen?

 

Tunteva, kokeva, aenutlaatunen;

semmonen meistä on ihan jokkaenen

ToKi -hankkeessa tehhään työtä

piäosin päevällä, joskus keskelä yötä

jotta työ kohttoes toimelijjaan tekijän

ja apu sitä ehtivän ja pyytävän

 

Tuossa hommassa itekkii alotin hymmyillen;

arkana, uutena, ympärillein pällyillen

Kohttoomiset er puolilla kyllee, joskus toemistoissa

tuovat työhön sisällön, työtä ei tehä kammijoissa

 

Ehkäpä minnäe tässä työssä harjjaannun

rohkkeutta pelliin ja kohta iha hullaannun

Asjakkaat ootta työssäen se suola

toemmeentulokysymykset tuovat huolta


Yhessä niittäe ratkottaan

tehhään hakemukssii ja vatkottaan

Pulumat on piennii, suurrii tae asjat päen seinijä

mietittään, kenenkö voes olla heinijä

jos ei tuuminki etene eikä selevijä soppa

jottei hommassa tuossa rasitu liikkoo roppa

 

Tervveyvestä tiijjän jos jonnii verran

oonhan opiskellu alloo sen toesennii kerran

Elä siis eppäele ottoo puhheeks!

Vasttaanottoaeka ei sua käyvvä lyhheeks

jos puhuttaan asjoista elämmee suuremmista

luppoon kuunnella ja välittee juur’ Siusta!


10.11.2022 / Kaisa Halonen, ToKi-tiimi

sunnuntai 4. syyskuuta 2022

Mikähän minusta tulee isona? - työllistymistarina Pirtta

 


 Rohkea päätös

Palataanpa ajassa kolme ja puoli vuotta taaksepäin. Eletään kevättä 2019 ja olen tehnyt hurjan ison päätöksen: muutamme vappuna 9-vuotiaiden kaksosteni kanssa Helsingistä lapsuudenmaisemiini Kiteelle. Näin voimme olla lähellä iäkkäitä ja sairastavia vanhempiani. Taakse jää yli 20 vuotta elämää pääkaupunkiseudulla, työpaikka, joka on minulle kuin toinen koti ja valtava määrä rakkaita ystäviä - kokonainen elämä.

Helsingissä minulla oli ollut mielekäs työ johdon assistenttina ammattikorkeakoulussa yli 15 vuotta. Olen koulutukseltani kasvatustieteen maisteri ja luokanopettaja. Opetustyötä olin tehnyt vuosituhannen vaihteessa kolmisen vuotta, mutta se ei tuntunut omalta jutulta. Sitten onni potkaisi ja aloitin lokakuussa 2003 urani ammattikorkeakoulun hallinnollisissa tehtävissä ja loppu on historiaa. Joskus on kuitenkin päästettävä irti tutusta, turvallisesta ja tärkeästä, kun toisessa vaakakupissa ovat rakkaat, apua tarvitsevat vanhemmat.

 Työstä toiseen

 Kiteelle muutto oli - näin jälkeenpäin ajateltuna - hyppy syvään päähän ja jääkylmään veteen. Niin moni asia kerralla muuttui. Asuimme Kiteellä ensimmäiset viisi kuukautta vanhempieni luona, koska olin työtön ja irtisanoutumisestani seurannut karenssi veti talouden tiukalle. Äitini muistisairaus oli jo edennyt pitkälle ja yhteiselo oli haastavaa. Aloitin työnhaun lähettämällä ansioluetteloni paikallisiin oppilaitoksiin tavoitteena saada ”jotakin työtä”. Elokuussa tärppäsi ja löysin itseni syyskuussa opettamassa maahanmuuttajien alkeisryhmää Kiteen Evankelisella Kansanopistolla. Opettajavuosistani oli jo kulunut 20 vuotta eikä minulla ole S2-opettajan koulutusta, joten vuosi oli todella työläs tosin myös antoisa ja avartava. Lokakuussa saimme oman kodin. Muuttorumba ei helpottanut jo muutenkin kiireistä, uutta arkea.

Olin Helsingissä asuessani pohtinut sitä, kuinka vaativaa luokanopettajan työ nykypäivänä on. Mielestäni jokaisessa alakoululuokassa pitäisi olla ohjaaja opettajan työparina. Kaksosteni kautta olin sivusta seurannut koulunkäynninohjaajien toimimista iltapäiväkerho-ohjaajina ja viehätyin työstä. Kun pestini maahanmuuttajien opettajana päättyi, pääsin koulunkäynninohjaajaksi Rääkkylän koululle. Työ oli sopivaa vastapainoa edellisen vuoden hurjan intensiiviselle opetustyölle. Koin olevani todella tärkeä aikuinen luokan arjessa ja tykkäsin iltapäiväkerhotoiminnan vetämisestäkin. Lapset olivat ihania. Pitkät työmatkat ja matala palkkaus kuitenkin tiukensivat taloutta entisestään. Jatkaminen samassa työssä oli näistä syistä mahdotonta ja kaipasin myös uusia haasteita.

Isoäidin neliöitä ja paljon unta

Sitten tuli syksy ja olin taas työtön. Työttömyyttäkin suurempi ahdistuksen aihe minulle oli se, että en tiennyt, mitä haluaisin tehdä. Mikä minusta tulee isona? Pitäisikö minun opiskella täysin uusi ammatti? Mikä se olisi? Vai löytäisinkö osaamistani vastaavaa työtä? Oman haasteensa toi tietysti pienellä paikkakunnalla asuminen. Tuntui, että Joensuussa ”kaikki olisi mahdollista”, mutta perheellisenä totaaliyksinhuoltajana en pystyisi pyörittämään arkea, jos opiskelisin tai kävisin töissä Joensuussa. Opiskelijaksi ryhtyminenkään ei tuntunut realistiselta taloudelliselta kannalta katsottuna. Koin olevani umpikujassa ja päädyin virkkaamaan isoäidin neliöitä sohvan nurkkaan. Usein vain nukuin koira kainalossa. Tunnelin päässä ei näkynyt valoa.

Sitten tuli ToKi-hanke ja Hannele

Tammikuussa 2022 TE-palvelujen asiantuntija ehdotti minulle ToKi-hankkeen asiakkuutta. ”Toki, toki”, sanoin minä. Olinhan avoin kaikelle, mikä edistäisi suuntani löytämistä urapolulla ja johtaisi toivottavasti mieluisan työn löytymiseen. ”Toimeliaasti työhön ja kirkkaasti työuralle Humalajoen molemmin puolin”, hankkeen kotisivulla todetaan. Löysin uudelleen hetkeksi kadonneen toimeliaan itseni, kun sain sparraajakseni ihanan Hannele Kososen, joka toimii hankkeessa projektityöntekijänä ja Kiteen yhteyshenkilönä.

Hannele piti minuun yhteyttä säännöllisesti sähköpostilla, whatsappilla ja puhelimitse. Tapasimme myös kasvotusten. Hän kuunteli, vinkkaili, kannusti ja kehui, mutta myös haastoi ja kyseenalaisti minua sopivasti. Hän kertoi omista kokemuksistaan ja antoi perspektiiviä asioille. Hän oli ihminen ihmiselle, mielettömän aito, hauska ja lämmin! Aloin taas uskoa itseeni ja osaamiseeni. Hannelen opastamana loin profiilin ForeAmmattiin, joka on digitaalinen työnhaun ja urasuunnittelun alusta ja sain tietoa myös työkokeilumahdollisuudesta. Entinen draivi oli taas päällä!

Tulevaisuuden työn osaaja

 Sain TE-palveluilta säännöllisesti sähköpostia, jossa kerrottiin työnhakua buustaavista webinaareista ja avoimista koulutuksista. Usein kuitenkin tuntui siltä, ettei koulutuksen sisältö sopinut minulle tai se tapahtui lähiopetuksena liian kaukana. Sitten kohdalle osui helmi, nimittäin Karelia ammattikorkeakoulun Tulevaisuuden työn osaaja -koulutus! Pääsin haastattelun kautta etäopiskelemaan ja kartutin kolmen kuukauden ajan osaamistani useilla eri osa-alueilla, kuten palvelumuotoilussa, it-taidoissa, markkinoinnissa ja organisaation kehittämisessä. Etäopinnot sujuivat hyvin, päivitin osaamistani, sain uraohjausta ja olin taas hitusen lähempänä unelmatyön löytymistä.

Some on super!

ToKi-Hannelen innostamana ryhdyin päivittämään kauan sitten laatimaani LinkedIn-profiilia. Youtubesta löysin hyviä tutorialeja aiheesta ja visuaalisena ihmisenä innostuin hiomaan profiilia oikein pieteetillä. Uskaltauduin myös tekemään postauksia ja tykkäilin toisten teksteistä saadakseni näkyvyyttä. Kiinnitin usein huomiota siihen, kuinka työnhakijoilla oli profiilikuvassaan kaulassa vihreä Open to Work -rinkula ja he kirjoittivat toinen toistaan mielenkiintoisempia kuvauksia itsestään ja siitä, millaista työtä ovat etsimässä. Päätin laatia oman työnhakuilmoituksen, jonka sitten julkaisisin jonkun kiinnostusta herättävän kuvan kanssa LinkedIniin ja Facebookiin. Voin sanoa, että kirjoittaminen ei käynyt hetkessä, mutta se oli vaivan arvoista. Laitoin 16.6. tuon vihreän rinkulan kaulaani, painoin send-nappia ja jäin odottelemaan. Sain tykkäyksiä, kannustusta ja ihmiset jakoivat postaustani sekä kommentoivat hauskaa kuvaani, jossa istun toppatakki päällä kylmässä toimistossa todeten, että ”Töitä tehdään, vaikka sitten vähän viileämmässä toimistossa. Joustavuus, kekseliäisyys ja huumori kuuluvat työkalupakkiini!” Neljän päivän kuluttua julkaisusta sain yhteydenoton entiseltä työkaveriltani yli 10 vuoden takaa. Hän kiinnostui osaamisestani ja tarjosi töitä. Kirjoitin työsopimuksen sähköisesti 12.7. Mainittakoon, että somen kautta minut löysi nopeasti muutama muukin työnantaja, mutta tämä yksi vei voiton. Some on super!

 Työpaikat piilosilla

On tutkittu, että noin 80% (!!) avoimista työpaikoista on niin sanottuja piilotyöpaikkoja tai ehkä parempi termi olisi tarvetyöpaikka. Jossain on tarve työntekijälle, mutta miten työnhakija ja työnantaja kohtaisivat toisensa? Nämä piilossa olevat työpaikat eivät ole avoimessa haussa eli niistä ei ilmoiteta missään. Tästä syystä kannattaa työpaikkailmoitusten lukemisen lisäksi esimerkiksi laatia työnhakuilmoitus someen, jolloin viidakkorumpu alkaa soimaan ja saatat parhaassa tapauksessa luoda itsellesi työpaikan kuten minulle nyt kävi. Silloin et joudu kilpailemaan työpaikasta toisten kanssa eikä tarvita pitkiä ja kalliita rekrytointiprosesseja. Tilanne on win-win molemmille osapuolille. Älä kuitenkaan unohda perinteisiä työnhakumenetelmiä. Minäkin seurasin tiiviisti työpaikkailmoittelua eri sivustoilla ja hain moneen tehtävään. Vinkki! Pidäthän esimerkiksi Excel-taulukkoa työnhaustasi, jotta pysyt kärryillä siitä, mihin olet hakenut ja milloin, keneen olet ottanut yhteyttä ja missä vaiheessa työnhakuprosessisi etenee.

Vuoristoradassa

Työttömänä fiilikseni vaihtelivat vuoristoradan lailla. Aluksi jaksoin olla toiveikas. Vuoristoradan vaunu kiipesi kohti huippua ja odotin jännityksellä tulevaa. Huipulle päästyäni huomasin, ettei siellä odottanutkaan mikään muu kuin syöksy alas. Oli vaikeaa nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta, kun sille ei näkynyt loppua ja vaunu vaan jatkoi huimaa vauhtiaan alaspäin. Ajoittain oli tasaisempaa vaunun mutkitellessa tasaisella. Osasin elää hetkessä, nauttia lisääntyneestä vapaa-ajasta ja siitä, että saatoin vaikkapa saattaa lapset kouluun. ToKi-hankkeen Hannele käänsi vaunun suunnan taas ylämäkeen. Tämä mäki olikin pitkä ja antoisa! Matkalla huipulle bongasin antoisan työvoimakoulutuksen, loin työnhakuprofiilin TE-palvelujen Työmarkkinatorille ja hoksasin, että kannattaa ehdottomasti julkaista työnhakuilmoitus somessa. Niin tein ja tsa-daa! Huipulla minua odotti uusi työpaikka!

 Loppu hyvin, kaikki hyvin

 ”Joskus pitää mennä kauas nähdäkseen lähelle”, sanotaan. Reilun vuoden työttömyyden aikana kävin kaukana, kun pohdin arvomaailmaani ja ammatillista suuntaani. Mietin monia vaihtoehtoja laidasta laitaan. Lopulta näin lähelle ja ymmärsin, että minulla on jo paljon osaamista ja annettavaa. Se kristallisoitui lopullisesti, kun pääsin töihin yritykseen nimeltä Humap Consultation Oy, jossa saan nyt olla osaltani rakentamassa käänteentekevää työelämän muutosta. Reimagining work!

 

”Elämä on arvaamatonta. Koska tahansa voi tapahtua jotakin hyvää.”- Eeva Kilpi


keskiviikko 6. huhtikuuta 2022

Uusi projektityöntekijä, vieläkö löytyy kehitettävää?

 

Aloitin ToKi-hankkeen projektityöntekijänä vuoden 2022 alussa. Pohjakoulutukseltani olen sosionomi ja nyt viimeistelen monialaisen toimintakyvyn edistämisen YAMK-opintoja. Olen työskennellyt sosiaalialalla yli 10 vuotta. Halu kehittää palveluita asiakaslähtöisesti ja luoda uusia toimintamalleja toimintakyvyn edistämiseksi on kasvanut nyt opintojen myötä. Kun kuulin, että ToKi-hankkeeseen haetaan uutta projektityöntekijää, näin mahdollisuuden päästä kehittämään jotain uutta. 

ToKi-hanke on ansiokkaasti luonut uutta toimintamallia pitkäaikaistyöttömyyden ennaltaehkäisyyn ja hoitoon kuntien työllisyyspalveluissa. Olen päässyt seuraamaan, miten molemmissa hankekunnissa työllisyyskoordinaattorin ja työhönvalmentajan työparityöskentely toimii sujuvasti ja tavoittaa asiakkaita. Aluksi pohdin, mitä uutta minä voisin tuoda hankkeelle, kun hyvä toimintamalli on jo luotu? Aiemmassa työssäni kuulin paljon asiakkailta sitä, ettei olemassa olevista palveluista ollut tietoa. Tai tietoa kyllä oli, mutta se ei ollut tavoittanut asiakaskuntaa. Jäin pohtimaan, voisiko tätä vielä kehittää ToKi-hankkeessa ja kuntien työllisyyspalveluissa.

On muistettava, että työttömyys tai tutkinnon puuttuminen voivat aiheuttaa paljon häpeää, joka estää avun hakemisen ja vastaanottamisen. Meissä suomalaisissa on niin syvään juurrutettu ajatus siitä, että ”pitäisi pystyä ja pärjätä”. Suurin osa pystyykin ja pärjääkin, mutta tarvitsee alkusysäyksen oikealle uralle. Siitä heräsi ajatus, että voisinko minä olla se sysääjä. Voisinko olla se henkilö, joka tarjoaa apua jo ennen, kuin sitä tarvitsee pyytää? Suomessa toimii valtakunnallisesti etsivä nuorisotyöntekijät ja nyt Siunsoten alueelle ollaan jalkauttamassa etsivä vanhustyöntekijää. Olisiko täällä tilaa myös etsivä työhönvalmentajalle, joka jalkautuisi sysäämään oikeaan suuntaan ja olisi helposti saavutettavissa jossain virastotalon ulkopuolella? Miten tavoittaisi ja pystyisi kohtaamaan ihmiset jo ennen, kun he ovat kunnan työmarkkinatukilistalla?

 Uusille urille ja tukea työnhakuun Voimalasta

Olemme ToKi-hankkeessa pilotoimassa ryhmävalmennuksia hankkeen eri kohderyhmille. Aloitamme 18–30-vuotiaista työnhakijoista ja tavoitteena on matalankynnyksen ryhmä, jonka jälkeen osallistujat voivat halutessaan jatkaa hankkeen yksilövalmennuksessa, jolloin tavoitteet ja toimenpiteet kohdennetaan asiakkaan tarpeisiin. Meidän nuorissamme on valtavasti osaamista, taitoja ja potentiaalia, jotka ovat jääneet heiltä itseltäänkin huomaamatta. ”En mie pysty, ei miusta oo mihinkään”– ajatukset ovat usein osaamisen tiellä. Ryhmävalmennuksella pyritään päästämään vanhoista ajatuksista irti ja siirtämään katse vahvuuksiin. Uusille urille - ryhmä starttasi 31.3.2022 Tohmajärvellä ja 4.4.2022  Kiteellä.

Toinen uusi suunniteltu matalankynnyksen toimintamalli on Työnhaun Voimala. Työnhaun Voimala on avoin kohtaamispaikka kaikille työnhakijoille tai uusia uria pohtiville. Työnhaun Voimalassa etsitään voimavaroja työnhakuun ja tuodaan osaaminen näkyviin. Voimalaa pitää käynnissä ToKi-hankkeen työntekijät. Voimalassa on vaihtuvat teemat, kuten ”Vahvuudet”, ”Päivitä CV” ja ”Työnhaku”. Kuuntelemme kävijöiden toiveita ja voimme auttaa myös LinkedIn-profiilin luomisessa, harjoitella työhaastattelussa onnistumista ja pohtia yhdessä mille teemalle Voimalassa olisi kysyntää. Omaa tietokonetta ei tarvitse ottaa mukaan vaan meillä on koneita, joilla pääsee tekemään kaikki työnhakuun tarvittavat asiakirjat. Voimalassa voi käydä myös vain kahvilla ja moikkaamassa meitä työntekijöitä. Voimala on aluksi avoinna toukokuussa maanantaisin Kiteellä ja torstaisin Tohmajärvellä.

Näillä suunnitelmilla olen aloittamassa omaa uutta uraani projektityöntekijänä. Mielenkiintoinen matka tulossa ja kehitettävää löytyy varmasti jatkossakin. 

 

Kevätterveisin,

Katja Näätänen

Projektityöntekijä

ToKi-hanke