Osaaminen näkyviin

 

 Viimeaikoina työmarkkinoilla on paljon puhuttu kohtaanto-ongelmasta eli kuilusta työvoiman osaamisen ja tarjolla olevien osaamista edellyttävien työtehtävien välillä. Osaaminen näkyviin -viikkojen 35–36 (30.8.–12.9.2021) tarkoitus on auttaa suomalaisia tunnistamaan osaamistaan ja tekemään sitä näkyväksi. Teemaviikkojen järjestäjinä ovat Sitra, Opintokeskus Sivis ja Kansalaisopistojen liitto KoL yhdessä noin 300 muun toimijan kanssa. Teemaviikkojen tavoitteena on monin tavoin auttaa ihmisiä huomaamaan osaamistaan, tekemään sitä näkyväksi ja nostaa aihetta julkiseen keskusteluun.

Oman osaamisen sanoittaminen ei ole aina helppoa. Meille jokaiselle kuitenkin kertyy monenlaista osaamista työssä ja vapaa-ajalla, joka voi olla arvokasta työelämässä. Jos sinulle ei ole kertynyt työkokemusta, voit lähteä miettimään millaisesta arjessa opitusta taidosta on hyötyä siihen tehtävään, johon haluaisit. Arkitaitojen osaaminen on yhtä arvokasta, kuin työelämässä kertyneet täydennyskoulutukset.

Työyhteisöt muodostuvat ihmisistä. Me ihmiset olemme kaikki erilaisia. Erilaisuus on hyvän työyhteisön vahvuus. Jokaisen vahvuuksia kannustavassa työyhteisössä jokaisella on rooli omana itsenään. Työntekijöiltä edellytetään aloitteellisuutta, hyviä vuorovaikutustaitoja, osaamisen jatkuvaa päivittämistä, vastuullisuutta ja laadukasta työtä. Kun työtehtävät vastaavat osaamisen tarpeita ja työyhteisössä tunnistetaan potentiaaliset voimavarat ja hyödynnetään niitä, voi yksilö tuntea iloa työssään ja ponnistelu yhteisen tavoitteen eteen koetaan mielekkäänä. Tämä lisää tuloksellisuutta. Työnantajan näkökulmasta osaamisen tunnistaminen on siis myös tärkeää. Sitä kautta voidaan miettiä, millaista osaajaa työyhteisöön tarvitaan.

 Osaamisen tunnistaminen ja sen hyödyntäminen potentiaalisessa työtehtävässä vaikuttaa positiivisesti työnhakuprosessiin. Tärkeä taito on myös tulevaisuuden osaamisen ja oman potentiaalin tunnistaminen. Tulevaisuuden tärkeitä taitoja ovat työelämätaidot, kuten ongelmanratkaisutaidot, kriittisen ajattelun taito, oppiminen, päätöksenteon kyvykkyys, yhteistyötaidot, vuorovaikutustaidot ja sosiaaliset taidot, itsetuntemustaidot sekä empatia. On hyvä myös tunnistaa, kuinka työpaikalla käyttäydytään, onko taito ottaa ohjeita vastaan jne. Oman osaamisen tunnistaminen on tulevaisuuden yleissivistystä.  Osaamisensa huomaaminen ja näkyväksi tekeminen on työllisyyden ja osallisuuden kannalta hyvin tärkeää.

 ToKi -hanke mahdollistaa oman osaamisen tunnistamiseen Osaamiskartoitus -työkalun ForeAmmatti PLUS -palvelun kautta. Osaamisen sanoittamiseen ja osaamisprofiilin täyttämiseen voi saada myös henkilökohtaista ohjausta valmentajilta. Ohjelma tarjoaa profiilin perusteella osaamista vastaavaa työtä. Sitä kautta voi saada tietoa myös unelmatyöhön vaadituista osaamistarpeista ja siitä, millaista osaamista kannattaisi hankkia tavoitteeseen pääsemiseksi.

 Osaaminen näkyviin viikkojen kunniaksi, pysähdy miettimään…. Missä sinä olet hyvä? Mikä saa sinut loistamaan ja antaa sinulle työn iloa ja virtaa? Missä haluaisit olla hyvä?  Voit kysyä myös ystävältäsi, kaveriltasi tai työkaveriltasi ja kerryttää omaa osaamisprofiiliasi.

#OsaaminenNäkyviin #UpptäckDittKunnande #RevealYourSkills

 

Lähteenä blogissa on käytetty;

Tulevaisuuden työelämätaitoja ei opita koulun penkiltä käsin

https://www.talentchain.fi/hubs-tulevaisuuden-tyoelamataitoja-ei-opita-koulun-penkilta-kasin/

Kohti innostunutta työyhteisöä,

https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/114843/Kohti_innostunutta_tyoyhteisoa.pdf?sequence=1

 

Kirsi Miettinen,

projektipäällikkö ToKi -hanke

Työttömyyden hoitoon uusi ote

 

Olli Riikonen 18.6.2021

 

Työttömyyden hoito on suomalaisen yhteiskunnan suurin epäonnistuminen. Maailman paras maa ei ole läheskään paras työllisyysasteella ja työttömyydellä mitaten. Käsittämättömän suuri määrä työkykyisiä työikäisiä on sivussa työstä ja saa toimeentulonsa sosiaaliturvan kautta.

 

Työttömyys on kovin räjähdysherkäksi virittynyt aihe. Väärä sana leimaa keskustelijan alta aikayksikön ja perusfilosofiasta keskusteleminen hautaa alleen käytännön toimet. Onko työn kysyntä vai tarjonta se ongelma, ovatko ihmiset luonnostaan laiskoja vai ahkeria, pitääkö yhteiskunnan kannustaa vai pakottaa? Tätä kaikkea asiaan liittyy.

 

Työttömyys on ongelma, koska se aiheuttaa taloudellisia tappioita yhteiskunnalle ja yksilölle lisäksi myös sosiaalisia ja henkisiä vammoja. Siksi siihen pitää tarjota parempia ratkaisuja. Suurimmat syyt ovat lainsäädännössä ja työmarkkinajärjestelmässä, joiden ehdoilla sekä viranomaiset että kansalaiset toimivat. Sekä kannustimia että velvoitteita on liian vähän.

 

Lähtökohta kuitenkin pitää olla, että terve työikäinen hankkii toimeentulonsa palkkatöissä tai itsensä työllistämällä, ei sosiaaliturvan varassa oleilemalla. Jos kovan rahan työtä ei ole, yhteiskunnan pitäisi osoittaa työttömälle tekemistä, jolla yhteiskunta saa maksamalleen korvaukselle vastineen. Tällä hetkellä valtaenemmistön työttömistä saa etuutensa vain ilmoittautumalla työttömäksi työnhakijaksi.

 

Marinin hallitus linjasi keväällä, että työllisyysasiat siirretään valtion TE-toimistoista kunnille. Tämä on ehdottomasti hyvä asia. Työttömyyden hoidon syöpä ovat jaetut toiminnalliset ja kustannusvastuut. Työttömän asioita hoidetaan nyt 1) TE-toimistossa, 2) työttömyyskassassa / Kelassa, 3) kunnan työllisyyspalveluissa / kuntakokeilussa / työllisyyshankkeessa, 4) kunnan tai kuntayhtymän sote-palveluissa / tulevalla hyvinvointialueella. Parhaassa asemassa olevat työttömät selviävät vaiheilla 1 ja 2, mutta heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat työttömät ”pääsevät nauttimaan” koko ruletin 1-4.

 

Tässä ruletissa aiheutuu ajallista viivettä, tietokatkoja ja päällekkäistoimintoja. Eri organisaatioiden käsitykset asiakkaan tarvitsemista toimenpiteistä voivat poiketa toisistaan, tieto ei kulje ja ristiriitaisuudet johtavat asiakkaan pompotteluun ja työttömyyden pitkittymiseen.

 

Kun jokaisella organisaatiolla on erilaiset tavoitteet ja tuloksellisuusmittarit, tilanteesta kärsivät asiakas ja järjestelmän maksajat eli työtä tekevät veronmaksajat, kun viranomaisorganisaatiot pyrkivät optimoimaan oman tuloksensa.

 

Pelkkä TE-toimiston tehtävien siirto kuntiin sellaisenaan ei tietysti vielä kovin paljon muuta. Tärkeää olisi antaa kunnille myös valta päättää kaikista työttömyyden hoitoon käytettävistä rahojen kohdentamisesta. Työttömyyden hoidon termi- ja sääntöviidakkoa pitäisi raivata reippaasti. Tällä hetkellä eri viranomaiset käyttävät valtavasti työaikaa siihen pallotteluun, minkä nimisellä etuudella työtön asiakas on ja kenen piikistä kustannus maksetaan, vaikka suurin osa näistä etuuksista tulee Kelalta, summaltaan ne ovat jokseenkin samansuuruisia ja loppumaksaja on aina suomalainen veronmaksaja.

 

 

Totta kai on ykkösasia saada syntymään aitoja markkinaehtoisia työpaikkoja yksityiselle sektorille ja mieluiten vielä vientialoille. Tarvitaan kuitenkin monia toimia, koska yhtä aikaa on kyseessä kysynnän ja tarjonnan ongelmat: Ei ole aitoa työvoiman kysyntää, koska suomalainen työ ei käy kaupaksi tai on liian kallista. Mutta on myös kohtaanto-ongelma eli kaikille aloille ei riitä osaajia tai he eivät ole käytettävissä. Ammattitaitoiselle työvoimalle esim. rakennusalalla antelias ansiosidonnainen työttömyysturva mahdollistaa halutun pituiset sapattivapaat. Töitä on työkykyiselle tarjolla ja töihin mennään, kun ansiosidonnaisen loppu lähestyy tai muuten sattuu itselle sopimaan.

 

Toisessa päässä ovat ne heikoimmassa asemassa olevat, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta tai esteenä työllistymiselle ovat päihde- ja mielenterveys- tai jopa asenneongelmat. Hämmästyttävän suuri osa nuoristakin on vailla toisen asteen koulutusta, mikä ei kerro hyvää kovin kehutusta peruskoulujärjestelmästämme.

 

Erityisesti huonoimmassa asemassa olevien tilanteeseen pitää kehittää vaikuttavampia ja kestävämpiä ratkaisuja. Jokainen työttömien kanssa työtä tekevä tietää, että ääripäät ovat kaukana: Yksi menisi tekemään mitä tahansa pelkän työttömyysturvan varassa, kunhan saisi mahdollisuuden näyttää osaamistaan ja sitä myötä vakituisempiin töihin. Toiselle taas ei kelpaa mikään muu kuin hyväpalkkainen pysyvä työsuhde, vaikka osaamisessakin olisi puutteita.

 

Ajattelen niin, että näille aktiivisille ja omatoimisille pitää tarjota enemmän mahdollisuuksia osaamisensa näyttämiseen. Työttömyysturvan muuntaminen aktiiviseksi palkkarahaksi vaikkapa palkkatuen muodossa pitäisi olla automaattista: Siis saisi tai joutuisi tekemään töitä työttömyysturvaa vastaavan rahamäärän edestä. Työpanoksen määrä olisi suhteutettavissa työttömyyskorvauksen määrään. Jos siis työstä maksetaan normaalisti bruttopalkkaa 2000 euroa kuukaudessa, työmarkkinatukea ja asumistukea 1000 euroa saavan tulisi työskennellä vastaavassa tehtävässä jokseenkin puolipäiväisesti. Helpointa ja ongelmattominta tällainen työ olisi järjestää julkisella sektorilla - siis kunnissa, sote-tehtävistä vastaavilla hyvinvointialueilla ja valtion palveluksessa.

 

Ei tarvitse erityisen suurta mielikuvitusta, kun löytyy tehtäviä: vanhusten ulkoiluttaminen, lehtien luku, seurustelu, polttopuiden kantaminen ja uuninlämmitys, siivoaminen, lumityöt, ruuan laitto (tehtäviä, jotka eivät kuulu hoitoalan ammattilaisten töihin). Vastaavasti kuntien kiinteistöjen, liikuntapaikkojen, metsien, puistojen ja ulkoalueiden hoidossa sekä toimistoissa on tekemistä lähes rajattomasti.

 

On muistettava, että pitkäaikaistyöttömien joukossa on myös korkeasti koulutettuja. On valtaavaa yhteiskunnallista tuhlausta jättää nämä pitkään opiskelleet vaille tekemistä vain siksi, että kovan rahan kokoaikaisia töitä ei ole tarjolla. Myös heille löytyisi julkiselta sektorilta tekemistä, kun muunnettaisiin passiivinen sosiaalietuus palkaksi ja sitä vastaavaksi työajaksi.

 

Olli Riikonen

Tohmajärven virkavapaalla oleva kunnanjohtaja

Erityisasiantuntija Kuntaliiton Elinvoima ja talous -yksikössä

Asiakkaan ajatuksia ToKi-hankkeesta

 

Ajatukseni Toki-hankkeesta on tyytyväisyys. Miksi näin, niin yritän kertoa  ajatukseni tässä.

Olen +55 nainen Kiteeltä ja monet saattavat minut tuntea ”pajan ajalta”.  Monet ovat varmaan huomanneet, että meillä vähän ikääntyneillä on hieman vaikeuksia päästä työelämään.

Minulla itselläni ensin pitkän sairastamisen ja työttömyyden jälkeen, oli mahdollisuus työllistyä Kiteen kaupungille Rantapihaan vanhustyön avustajaksi osatyökykyisen palkkatuella. Kyselin itse suoraan Rantapihasta olisiko minulla mahdollisuutta päästä. Niin sitten pääsinkin 85% työpanoksella. Työni loppui toukokuun viimeinen päivä 2020.

Käydessäni kaupungintalolla tavoittelemassa työllisyyskoordinaattoria tapasinkin Toki -hankkeesta Hannele Kososen. Jäimme suustamme kiinni ja Hannelella olikin tarjota mahdollisuuksia eteenpäin. Varasimmekin sitten minulle käyntiajan ja mietimme tilannetta ja tulin Toki-hankeen asiakkaaksi. Pohdimme tilannettani ja työllistymistäni. Olimme myös yhteydessä ”Topakka” hankkeeseen (toivottavasti nimi meni oikein). Minulla oli kuitenkin työnhaku ensisijaisesti mielessäni. Vapaita paikkoja sitten vapautuikin työmarkkinoilta, ei tosin Kiteeltä, vaan Joensuusta ja lähdin niitä hakemaan. Koin, että olen huono kirjoittamaan työhakemuksia, kun koskaan ei ole mikään tuottanut tulosta. Tässä astui taas Hannele avuksi ja yhdessä kävimme läpi tekemiäni hakemuksia, muutimme ja korjasimme. Yhden hakemuksen osalta pääsin jo videohaastatteluun asti. Tosin siihen tyssäsi - jännitin niin kovasti.

Jälleen kerran työhakemusta toiseen paikkaamme ruksatessa, ehdotti Hannele minulle, josko lähtisin uudelleen vanhustyöavustajaksi - nyt Hoivakodille Kiteelle. Tartuin tähän ja aloitin työt 5.7.2020 työni jatkuivat 5.12.2020 asti. Olisin mielelläni jatkanut työtäni mutta tiesin että ongelmia on terveyden kanssa ja 9.12.2020 olikin sitten ensimmäinen leikkaus edessä. Jatkoa on tulossa vuoden vaihteen jälkeen.

Minulla on jo leikkausten ja sairaslomien jälkeen jatkopolut mietittynä niin hankkeen  kuin työvoimatoimiston kanssa. Tästä on hyvä jatkaa.

Vaikka olisimme minkä ikäisiä tahansa, pitää uskoa itseensä hakea apua, mikäli on tarvetta. Pitää muistaa olla myös itse aktiivinen tekemään töitä itsensä ja työllistymisensä kanssa.

Paremman uuden vuoden odotuksia kaikille lukijoille!

Terveisin Taina Vaaranto