Olli Riikonen 18.6.2021
Työttömyyden hoito on suomalaisen yhteiskunnan suurin
epäonnistuminen. Maailman paras maa ei ole läheskään paras työllisyysasteella
ja työttömyydellä mitaten. Käsittämättömän suuri määrä työkykyisiä työikäisiä on
sivussa työstä ja saa toimeentulonsa sosiaaliturvan kautta.
Työttömyys on kovin räjähdysherkäksi virittynyt aihe. Väärä
sana leimaa keskustelijan alta aikayksikön ja perusfilosofiasta keskusteleminen
hautaa alleen käytännön toimet. Onko työn kysyntä vai tarjonta se ongelma,
ovatko ihmiset luonnostaan laiskoja vai ahkeria, pitääkö yhteiskunnan kannustaa
vai pakottaa? Tätä kaikkea asiaan liittyy.
Työttömyys on ongelma, koska se aiheuttaa taloudellisia
tappioita yhteiskunnalle ja yksilölle lisäksi myös sosiaalisia ja henkisiä
vammoja. Siksi siihen pitää tarjota parempia ratkaisuja. Suurimmat syyt ovat
lainsäädännössä ja työmarkkinajärjestelmässä, joiden ehdoilla sekä viranomaiset
että kansalaiset toimivat. Sekä kannustimia että velvoitteita on liian vähän.
Lähtökohta kuitenkin pitää olla, että terve työikäinen
hankkii toimeentulonsa palkkatöissä tai itsensä työllistämällä, ei
sosiaaliturvan varassa oleilemalla. Jos kovan rahan työtä ei ole, yhteiskunnan
pitäisi osoittaa työttömälle tekemistä, jolla yhteiskunta saa maksamalleen
korvaukselle vastineen. Tällä hetkellä valtaenemmistön työttömistä saa
etuutensa vain ilmoittautumalla työttömäksi työnhakijaksi.
Marinin hallitus linjasi keväällä, että työllisyysasiat
siirretään valtion TE-toimistoista kunnille. Tämä on ehdottomasti hyvä asia.
Työttömyyden hoidon syöpä ovat jaetut toiminnalliset ja kustannusvastuut.
Työttömän asioita hoidetaan nyt 1) TE-toimistossa, 2) työttömyyskassassa /
Kelassa, 3) kunnan työllisyyspalveluissa / kuntakokeilussa / työllisyyshankkeessa,
4) kunnan tai kuntayhtymän sote-palveluissa / tulevalla hyvinvointialueella.
Parhaassa asemassa olevat työttömät selviävät vaiheilla 1 ja 2, mutta
heikoimmassa työmarkkina-asemassa olevat työttömät ”pääsevät nauttimaan” koko
ruletin 1-4.
Tässä ruletissa aiheutuu ajallista viivettä, tietokatkoja ja
päällekkäistoimintoja. Eri organisaatioiden käsitykset asiakkaan tarvitsemista
toimenpiteistä voivat poiketa toisistaan, tieto ei kulje ja ristiriitaisuudet
johtavat asiakkaan pompotteluun ja työttömyyden pitkittymiseen.
Kun jokaisella organisaatiolla on erilaiset tavoitteet ja
tuloksellisuusmittarit, tilanteesta kärsivät asiakas ja järjestelmän maksajat
eli työtä tekevät veronmaksajat, kun viranomaisorganisaatiot pyrkivät
optimoimaan oman tuloksensa.
Pelkkä TE-toimiston tehtävien siirto kuntiin sellaisenaan ei
tietysti vielä kovin paljon muuta. Tärkeää olisi antaa kunnille myös valta
päättää kaikista työttömyyden hoitoon käytettävistä rahojen kohdentamisesta.
Työttömyyden hoidon termi- ja sääntöviidakkoa pitäisi raivata reippaasti. Tällä
hetkellä eri viranomaiset käyttävät valtavasti työaikaa siihen pallotteluun,
minkä nimisellä etuudella työtön asiakas on ja kenen piikistä kustannus
maksetaan, vaikka suurin osa näistä etuuksista tulee Kelalta, summaltaan ne
ovat jokseenkin samansuuruisia ja loppumaksaja on aina suomalainen
veronmaksaja.
Totta kai on ykkösasia saada syntymään aitoja
markkinaehtoisia työpaikkoja yksityiselle sektorille ja mieluiten vielä
vientialoille. Tarvitaan kuitenkin monia toimia, koska yhtä aikaa on kyseessä
kysynnän ja tarjonnan ongelmat: Ei ole aitoa työvoiman kysyntää, koska
suomalainen työ ei käy kaupaksi tai on liian kallista. Mutta on myös
kohtaanto-ongelma eli kaikille aloille ei riitä osaajia tai he eivät ole
käytettävissä. Ammattitaitoiselle työvoimalle esim. rakennusalalla antelias
ansiosidonnainen työttömyysturva mahdollistaa halutun pituiset sapattivapaat.
Töitä on työkykyiselle tarjolla ja töihin mennään, kun ansiosidonnaisen loppu
lähestyy tai muuten sattuu itselle sopimaan.
Toisessa päässä ovat ne heikoimmassa asemassa olevat, joilla
ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta tai esteenä työllistymiselle ovat
päihde- ja mielenterveys- tai jopa asenneongelmat. Hämmästyttävän suuri osa
nuoristakin on vailla toisen asteen koulutusta, mikä ei kerro hyvää kovin
kehutusta peruskoulujärjestelmästämme.
Erityisesti huonoimmassa asemassa olevien tilanteeseen pitää
kehittää vaikuttavampia ja kestävämpiä ratkaisuja. Jokainen työttömien kanssa
työtä tekevä tietää, että ääripäät ovat kaukana: Yksi menisi tekemään mitä
tahansa pelkän työttömyysturvan varassa, kunhan saisi mahdollisuuden näyttää
osaamistaan ja sitä myötä vakituisempiin töihin. Toiselle taas ei kelpaa mikään
muu kuin hyväpalkkainen pysyvä työsuhde, vaikka osaamisessakin olisi puutteita.
Ajattelen niin, että näille aktiivisille ja omatoimisille pitää
tarjota enemmän mahdollisuuksia osaamisensa näyttämiseen. Työttömyysturvan
muuntaminen aktiiviseksi palkkarahaksi vaikkapa palkkatuen muodossa pitäisi
olla automaattista: Siis saisi tai joutuisi tekemään töitä työttömyysturvaa
vastaavan rahamäärän edestä. Työpanoksen määrä olisi suhteutettavissa
työttömyyskorvauksen määrään. Jos siis työstä maksetaan normaalisti
bruttopalkkaa 2000 euroa kuukaudessa, työmarkkinatukea ja asumistukea 1000
euroa saavan tulisi työskennellä vastaavassa tehtävässä jokseenkin puolipäiväisesti.
Helpointa ja ongelmattominta tällainen työ olisi järjestää julkisella
sektorilla - siis kunnissa, sote-tehtävistä vastaavilla hyvinvointialueilla ja
valtion palveluksessa.
Ei tarvitse erityisen suurta mielikuvitusta, kun löytyy
tehtäviä: vanhusten ulkoiluttaminen, lehtien luku, seurustelu, polttopuiden
kantaminen ja uuninlämmitys, siivoaminen, lumityöt, ruuan laitto (tehtäviä,
jotka eivät kuulu hoitoalan ammattilaisten töihin). Vastaavasti kuntien
kiinteistöjen, liikuntapaikkojen, metsien, puistojen ja ulkoalueiden hoidossa
sekä toimistoissa on tekemistä lähes rajattomasti.
On muistettava, että pitkäaikaistyöttömien joukossa on myös
korkeasti koulutettuja. On valtaavaa yhteiskunnallista tuhlausta jättää nämä
pitkään opiskelleet vaille tekemistä vain siksi, että kovan rahan kokoaikaisia
töitä ei ole tarjolla. Myös heille löytyisi julkiselta sektorilta tekemistä,
kun muunnettaisiin passiivinen sosiaalietuus palkaksi ja sitä vastaavaksi
työajaksi.
Olli Riikonen
Tohmajärven virkavapaalla oleva kunnanjohtaja
Erityisasiantuntija Kuntaliiton Elinvoima ja talous
-yksikössä
